maanantai 28. tammikuuta 2013

Tunti liikaa


22/365
Django Unchained (2012)

Juuri kun pääsin puhumasta perässähiihtämisestä on kerrottava, että Django Unchained on ensimmäinen Tarantino-leffani ikinä. Kerron tämän siksi, että saisitte jälleen havaita kuinka sivistymätön olen ja samalla siksi, että havaitsette kuinka ihailtavan avoin olen uusille asioille. Kuten jo totesin, Oscar-ehdokkaita metsästäessäni tulen aina katsoneeksi elokuvia, joita en normaalisti noteeraisi mitenkään.

Alkuun varoitan teitä, jotka aiotte katsoa Djangon leffateatterissa: nukkukaa päiväunet ja käykää vessassa ennen elokuvaa, ostakaa paljon karkkia ja varautukaa vesipullolla, sillä leffa on piiiiiiitkä. Mainoksineen tähän elämykseen tuhraantui minuuttia vaille kolme tuntia, joten oikeanlainen asennoituminen on paikallaan.

Django Unchained kertoo palkkionmetsästäjä Dr. Schultzista (Christoph Waltz), joka ensinäkemältä vaikuttaa kierolta pahikselta, mutta osoittautuukin pian hyvikseksi. Vaikka Schultz listiikin ihmisiä rahasta, hän sentään listii pahoja ihmisiä, jotka ovat listineet hyviä ihmisiä. Ja kaiken kukkuraksi Schultz on orjuutta vastaan. Etsiessään pahamaineista veljeskoplaa aseensa tähtäimeen Schultz vapauttaa joukon orjia ja palkkaa yhden heistä, Djangon (Jamie Foxx), tunnistamaan oikeat veljekset. Djangosta ja Schultzista tulee tasaveroisia kumppaneita ja verisen talven jälkeen he lähtevät retkelle, jonka päämääränä on pelastaa Djangon orjavaimo (Kerry Washington) ilkeän ja arvaamattoman Calvin Candien (Leonardo DiCaprio) kynsistä.

En tunne olevani pätevä arvioimaan Django Unchainedia, koska länkkärigenre ja Tarantino-genre ovat molemmat minulle vieraita. Niinpä sanon vain, että verta roiskuu, Waltz, Foxx ja DiCaprio tekevät loistavat roolit, Schultzin hahmo on mainio ja vaikka leffa ei missään nimessä olekaan tylsä, siinä on taatusti tunnin verran turhaa materiaalia.

Django Unchained on ehdolla seuraavien Oscarien saajaksi: paras elokuva, paras miessivuosa (Christoph Waltz), paras alkuperäinen käsikirjoitus, paras kuvaus ja parhaat äänitehosteet.

4 kommenttia:

  1. Kannattaa katsoa Kunniattomat paskiaiset, Tarantinen edellinen elokuva, se oli todella hyvä! Pidän enemmän kuin tästä uudesta, vaikka tämäkin oli hyvä.

    Luin jostain ihan vasta että katsoja täytyy jättää haluamaan vielä vähän jotain lisää. No, tässä elokuvassa ei tullut sellainen olo että näyttäkääpä vähän lisää verta vielä! Tuntuu olevan vuoden räiskintäkiintiö täynnä jo näin alkuvuodesta vaikka en ole kauhean herkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, räiskintäkiintiö kyllä täyttyi ja leffassa oli muutenkin ainakin kolme sellaista kohtausta joita luulin jo loppuräiskinnäksi. Jotenkin kaikkein pisimmältä tuntui kuitenkin se ruokapöydässäneuvottelukohtaus, joka yksinään vaikutti kestävän tunnin.

      Poista
  2. Minä tunnustaudun pienehköksi Tarantino-faniksi...Olen tainnut nähdä kaikki hänen elokuvansa ja pitänyt niistä; paitsi tätä uusinta en ole nähnyt, sen näkemistä odotan innolla. Kuten Reta tuossa yllä mainitsee, Kunniattomat paskiaiset on mahtavuutta! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin olen kuullut. :) En ole kyllä Tarantinoakaan mitenkään tietoisesti vältellyt, mutta aika vähän mitään räiskintämäiskintäleffoja yleensäkään tulee katsottua.

      Poista