En ymmärrä missä vaiheessa onnistuin jäämään jälkeen näin pahasti. Ehkä silloin kun rymysin viikonlopun polttareissa keskellä metsää, tai kun odotin ensin kuukauden että tyttökirjaesseeni kirjoittaisi itse itsensä ja kirjoitin sitä sitten yhden äreän ja kireän viikonlopun ajan, tai... no hällä väliä. Tammikuu lähenee loppuaan ja on aika ottaa pieni kiri sarjisten muodossa.
23/365
Tuuli Hypén: Nanna 2 - Jäljet pelottavat! (2011)
Luin ensimmäisen Nanna-albumin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten ja olen edelleen aika samoilla linjoilla: en tajua kettuuden pointtia. Mitä se yrittää symboloida, korostaa tai kertoa, vai yrittääkö mitään? Onko se vaan yksinkertaisesti söpöä että tytöllä on ketunkorvat ja pöyheä häntä? Söpöhän tämä sarjis on, sitä ei voi kiistää, ja edelleen pidän eniten niistä stripeistä ja kuvista, joissa on mukana oikeita kettuja, sillä niiden söpöys ylittää järjen rajat.
Tuttu tunne. |
Ritu ja Nanna asuvat edelleen yhdessä ja pelaavat paljon roolipelejä. Sen lisäksi he joutuvat erinäisiin haastaviin tilanteisiin opintojensa, Kelan ja muiden cityeläinten kanssa. Opiskeluaiheiset stripit ovat samaistuttavia ja nokkelia samaan tapaan kuin ensimmäisen albumin stripit, joissa Ritu lupaa viedä Nannan syömään kaupungin kalleimpiin ravintoloihin. Cityeläimelliset stripit ovat epäkiinnostavia - en voisi vähempää välittää saako machokissa Misse iskettyä epäselvännäkijä-kissaihastuksensa. Mahdollisesti muistan ensimmäisen Nanna-albumin liian ruusuisessa valossa, mutta mielestäni piirrosjälkikin vaikuttaa huonommalta tässä toisessa. (Ja kettuja on liian vähän!)
Näin myös tapahtui. |
24/365
Maria Björklund: Kaksin - Rakkautta ilmassa (2011)
Erehdyin ulkoasun perusteella luulemaan että tämä olisi juonellinen tarina, mutta olin totaalisesti väärässä. Jokaisessa stripissä esiintyy uusi pariskunta - homoja, lesboja, heteroita ja biseksuaaleja. Sofi Oksasen kirjoittaman esipuheen mukaan kaikki parisuhdetilanteet ovat yleismaailmallisesti tunnistettavia ja samaistuttavia ja "albumin katse on niin hyväksyvä, että sen lukijan hyvinvointia edistävää vaikutusta ei voi kieltää". Oksanen käyttää siitä jopa sanaa voimaannuttava. No joo. Täytyy tunnustaa, ettei tämä sarjakuva ampaissut suosikkilistalleni.
Klikkaa isommaksi. |
25/365
Julien Neel: Mimu 1 - Päiväkirjaelämää (2004)
Suom. Heli Suhonen
Ihmettelin pitkään tätä lukiessani, miksi hahmot tuntuivat niin tutuilta vaikken ollut Mimusta kuullutkaan, mutta arvoitus ratkesi googlaamalla. TV2 on esittänyt Mimu-albumeihin perustuvaa sarjaa, jota olen varmaankin jonain unettomana aamuna tullut puolivahingossa katsoneeksi. (Tänään ei ollut uneton aamu, vaan nukuin puoli kahteen ja aika jolloin joskus olin hereillä piirrettyjen tullessa telkkarista tuntuu hyvin kaukaiselta.) Kaikesta päätellen Mimu, jonka alkuperäinen ranskankielinen nimi on Lou, on supersuosittu sarjakuvasankaritar.
Bongasin albumin kirjaston lastensarjakuvaosastolta, jonka vastikään löysin ja joka on hieman hämmentävä, sillä pääsääntöisesti vaikuttaa siltä, että kaikki tunnetut sarjakuvat kuten Asterixit ja Akut on vain jaettu tasan lasten ja aikuisten kesken mielivaltaisesti. Mimu-albumi on ulkoasultaan niin värikäs ja kuvakirjamainen, että sitä en usko löytyvän aikuisten puolelta, eikä lasten hyllyssä vuorostaan ole näkynyt "vuoden parhaat eroottiset sarjakuvat" -kokoelmia.
Juuri tämä värikäs ulkoasu ja kannen söpö kissa kiinnittivät huomioni. Sama värikylläisyys pursuaa albumin sisältäkin ja sitä on sen söpöyden ja selkeyden vuoksi ilo lukea. Mitään huikeita oivalluksia tai äärimmäisen hauskoja juttuja en albumista löytänyt, mutta viihdyin kyllä sen parissa.
Mimu on esiteini-ikäinen tyttö, joka asuu kaksin yksinhuoltajaäitinsä kanssa, pitää vaatteiden suunnittelemisesta ja ompelemisesta ja vastustaa muotia. Mimu on ihastunut naapurin poikaan Ripaan, mutta on niin ujo, ettei suhteesta meinaa tulla mitään vaikka kiinnostus osoittautuukin molemminpuoliseksi. Äitiään Mimu yrittää parittaa naapuriin muuttavalle Rikhardille, mutta äiti vaikuttaa olevan kiinnostuneempi konsolipeleistä kuin - no, mistään muusta. (Tuttu tunne hetkittäin.) Symppis albumi.
Klikkaa isommaksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti