torstai 11. elokuuta 2016

Nutellakermalikööri


Nutellareseptit alkavat olla jo bravuurini, vaikka en ole vielä löytänyt reseptiä, joka olisi parempaa kuin Nutella raakana, mieluiten punaviinin kanssa. Tulevia valmistujaisjuhliani varten tuumin, millaista Nutellan makuista juotavaa voisin siellä tarjota. Kuinka ollakaan, internetin syövereistä löytyi ohje kotitekoiseen Nutella-likööriin. En muuttanut alkuperäistä reseptiä mitenkään koesatsia valmistaessani, mutta suomensin sen ja muutin mittayksiköt kotomaisiksi.

Reseptin mukaan valmistettu likööri on suunnilleen 20-prosenttista (jaa käyttämäsi vodkan vahvuus kahdella niin saat aika tarkan lukeman). Näillä annostuksilla likööriin jäi melko voimakas vodkan maku ja saattaa olla, että ensi kerralla kokeilen lisätä vodkaa vähemmän. Jos halajaa pehmeämpää likööriä, kannattaa vodkan kanssa siis edetä varovasti.

Tällä reseptillä valmista likööriä tuli noin 4 dl (= 10 shottia).

Ainekset

3/4 dl Nutellaa

1/2 dl sokeria

½ tl vaniljasokeria

1 1/4 dl kuohukermaa

2 dl vodkaa

(Kermavaahtoa päälle)

Valmistus
  • Vispaa kattilassa yhteen Nutella, sokeri ja vaniljasokeri. Keitä keskilämmöllä lisäten hitaasti kuohukermaa. Vispaa varovasti kunnes ainekset ovat sekoittuneet sileäksi, pehmeäksi seokseksi.
  • Jatka lämmitystä jatkuvasti sekoittaen kunnes seos alkaa kiehua. Poista levyltä ja anna jäähtyä lähes huoneenlämpöiseksi.
  • Kun seos on jäähtynyt, sekoita vodka hyvin sen sekaan. Maista ja lisää vodkaa jos tarpeen.
  • Säilytä jääkaapissa, korkeintaan kolme viikkoa.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Klassista kohellusta ja liian hyvää piirakkaa


Lemmikkien salainen elämä (The Secret Life of Pets) (2016)

No niin, kuten on monesti todettu, en käy juurikaan katsomassa animaatioelokuvia (enkä sen puoleen katso niitä kotonakaan). Aina kun katson sellaisen, ajattelen kuitenkin, että pitäisi katsoa enemmänkin. Animaatioelokuvat ovat hauskoja, oivaltavia ja hyväntuulisia. Jotkut ovat jopa erittäin kunnianhimoisia ja syvällisiä, kuten Inside Out - mielen sopukoissa. Yksi suuri syy sille, ettei animaatioita tule käytyä katsomassa on se, että niistä on tuskallisen huonosti tarjolla alkukielisiä 2D-näytöksiä. Joskus sellaisia ei ole ollenkaan. Se, että sain aikaiseksi käydä katsomassa Lemmikkien salaisen elämän, olikin poikkeuksellista ja elokuvateatteri Niagaran ansiota. Yhtä porukkaa lukuun ottamatta pienehkö yleisö koostui kokonaan aikuisista, mikä oli positiivinen asia. (Negatiivinen sen sijaan oli, että sen yhden porukan aikuinen luki lapsille kaikki tekstitykset ääneen koko leffan ajan. Paikan vaihdolla siitäkin selvittiin ilman että päitä putoili.)


Elokuva osoittautui aika lailla sellaiseksi peruskohellukseksi, joita en ole erityisen kiinnostunut katsomaan. Kuitenkin, koska leffateatterissa lähes mikä tahansa elokuva on hyvä, tempauduin toki mukaan ja nauroinkin parissa kohdassa. Vaikka aihepiiri oli kiinnostava ja eläimet söpöjä, ei toteutus päässyt lähellekään viime vuosien huippuanimaatioiden tasoa. Tarina sekoittelee aineksia perinteisistä eläinleffoista kuten Kotia kohti ja viljelee eläimiin liittyviä kliseitä minkä ehtii. Vanhemmista antropomorfistisista Disney-leffoista poiketen elokuva kuitenkin tekee pilaa eläinten eläimellisyydestä. Koirat on geneettisesti ohjelmoitu juoksemaan pallojen perässä ja jahtaamaan perhosia. Kissat taas ovat juonikkaita ketkuja, mutteivät voi vastustaa lattialla liikkuvaa valoa.


Tarinan pääosassa on Max, pieni koira, joka asuu New Yorkissa omistajansa Katien kanssa, johon on aivan hulluna. Päivät pitkät Max odottaa Katieta oven takana ja iltaisin vaalii suhdettaan tähän. Max pitää itseään kaupungin onnekkaimpana koirana. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Katie raahaa kotiin valtavan löytöjärkäleen, Duken, jonka kanssa Max joutuu nyt jakamaan ruokansa ja omistajansa. Koirien yrittäessä juonitella toisensa pois kuvioista molemmat joutuvat hukkateille ja eksyvät kaupungin syövereihin. Seuraa erittäin klassista kohellusta ja kisailua kun karvakaksikko pakenee voimansa yhdistäen rankkuria. Turrikat turvautuvat suojaa etsien alamaailman väkeen, hylättyihin lemmikkeihin, jotka asuvat viemäreissä ja pyrkivät tuhoamaan ihmiskunnan(!). Ko-hel-lus-ta.


Leffa on kaikesta päätellen suunnattu nuoremmille katsojille kuin vaikkapa Inside Out ja perheen pienimmille se onkin ihan kelpo katselmus. Aikuisesta yleisöstä elokuva ei kirvoittanut kuin pari naurunhörähdystä, mutta Finnkinon päivänäytöksessä meininki olisi varmasti eri luokkaa. Yhteenvetona, leffasta ei ole juurikaan pahaa sanottavaa (paitsi että rankkurit vs. lemmikit -taisto on niin käsittämättömän kulunut juttu, ettei sitä olisi tarvinnut tässäkin leffassa toistaa kymmeneen kertaan!), muttei merkittävästi hyvääkään (paitsi että animaatioeläimet ovat söpöjä ja etenkin koiramainen luonne on vangittu Maxin hahmoon hyvin).


Lopuksi, tällä blogilla on nyt ehkä meneillään jonkilainen identiteettikriisi, jonka seurauksena se saattaa olla jonkin aikaa melkoinen sillisalaatti. Silläkin uhalla, ettei sillisalaatti tunnetusti ole joulupöydän suosikkiherkku, päätin jakaa kanssanne myös eilisen piirakkani reseptin. En uskalla edes kertoa miten lyhyessä ajassa piirakka oli kadonnut ja 4/5 siitä omiin kitusiini. Tästä tuli siis jopa liian hyvää. Yhdistelin reseptin Valion ja Kotikokin marjapiirakkaohjeista ja lopputuloksen pitäisi upota ainakin ihmisiin, jotka tykkäävät juustokakusta ja kirpeistä vadelmaherkuista. (Vadelmat voi toki vaihtaa kokonaan mustikoihin jos niin haluaa.) Kuten sanottua, yhdistelmä toimi täydellisesti. Resepti on myös gluteeniton ja takuulla epäterveellinen.


Gluteeniton tuorejuusto-marjapiirakka

Pohja
  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 muna
  • 2 ½ dl gluteenitonta jauhoseosta , esim. Semper (itse käytin Finaxia, joka rulaa!)
  • 1 tl leivinjauhetta

Täyte
  • 2 dl pakastevadelmia
  • 0,5 dl pakastemustikoita
  • (½ dl) sokeria
  • 2 munaa
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 2 tl vaniljasokeria

Valmistus
  • Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää muna sekä jauho-leivinjauheseos. Sekoita tasaiseksi. Leivtä taikina voideltuun (Ø 24 cm) piirakkavuokaan.
  • Levitä marjat ja sokeri piirakan päälle. (Alkuperäisessä ohjeessa sokeria oli puoli desiä, mutta ripottelin sitä vain vähän marjojen päälle, koska tykkään kirpeydestä piirakassa.) Sekoita munat ja vaniljasokeri tuorejuustoon. Kaada seos vuokaan.
  • Kypsennä 200 asteessa n. 30 min.

perjantai 5. elokuuta 2016

Laatu vs. tappajavarpaat


Ostin nämä Adidaksen lenkkarit Hulluilta päiviltä huhtikuussa hintaan 39,95. Reilun kolmen kuukauden päästä - ja sanotaan nyt vielä että en ole juurikaan käyttänyt näitä heinäkuussa - lenkkarit näyttävät tältä. Ja sanotaan sekin, että kärkien reikien puhkeamiseen meni korkeintaan muutama viikko.

Juttuhan on niin, että minulla on hieman ylöspäin katselevat isovarpaat, jotka kaiken lisäksi vaivasenluiden vuoksi kaartuvat sisäänpäin. Äitini sanoo niitä "suvun varpaiksi". Niinpä jos ostan Seppälän alesta vitosen kangasballerinat, niissä on viikossa reikä keskellä kärkeä. Hyväksyn tämän, enhän muuta voi.

Pitäisikö minun kuitenkin hyväksyä muutaman viikon jälkeen vastaavat reiät merkkilenkkareissa, joiden pitäisi olla terveelliset jaloilleni ja suunnitellut kestämään juoksemista (jota en juurikaan ole ne jalassa harrastanut)? Kengissä, jotka maksaessaan lähes 40 euroa ovat olevinaan edulliset.

Kirjoissa, joita aikanaan lueskelin Project 333:n innoittamana, kerrottiin kuinka merkkivaatteet valmistetaan yleensä samoilla tehtailla, samoista materiaaleista ja yhtä huonosti palkattujen ihmisten toimesta kuin piraattivaatteet ja halpismerkit. Näistäkin lenkkareista löytyy teksti "Made in Indonesia". Mistä siis tietää saavansa laatua ja eettistä muotia ostaessaan merkkituotteita? En tiedä!

Ihmiset vaikuttavat uskovan sokeasti hintalappua. Pelkästään se, että tuote on kalliimpi kuin vastaava Henkkamaukassa, saa uskomaan, että sen tekemiseen on taatusti käytetty enemmän resursseja ja parempia materiaaleja. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, mikä tekee kalliimmasta tuotteesta vielä isomman rikoksen ihmiskuntaa vastaan. Ja eettisyys on monitahoisempi kysymys kuin äkkiseltään uskoisi.

Yleisesti ottaen edullisesta hintalapusta kuitenkin voidaan päätellä, että sitä kantava vaate ei liene järin kunniallisesti tuotettu. Kuitenkin minulla on H&M:stä ostettuja kymmenen vuotta vanhoja ja paljon käytettyjä lempivaatteita, jotka eivät näytä edes kulumisen merkkejä - ja sitten on Adidaksen lenkkareita, jotka kestävät ehjinä muutaman viikon ja Desigualin t-paitoja, jotka menevät pilalle ensimmäisessä pesussa. Kestävyytensä vuoksi halpisvaatteet ovat tällöin eettisempiä, vaikka se ei välttämättä ole ollut valmistajan pyrkimys.

Vaatteiden ostaminen järkevästi ei ole helppoa. Onko lukijoilla luottomerkkejä jotka kestävät aikaa ja käyttöä?