Eurovaisut 2013

Suomi.

114/365
Eurovision Song Contest 2013 -finaali

Taas menin tähän halpaan.

Euroviisut eivät (muistaakseni) ole koskaan olleet minulle erityisen merkityksellinen tapahtuma enkä usko katsoneeni niitä edes pienenä läheskään joka vuosi. Aviomieheni luki joskus uutisen tutkimuksesta, jossa oli selvitetty vallankumouksellisesti, että sosiaalinen media on synnyttänyt käyttäjilleen uuden, jopa ahdistuneisuushäiriöihin johtavan sairauden: missaamisen pelon. Sillä tarkoitetaan sitä, että kun Facebook pullistelee bilekutsuja, on nykynuorison (ja ehkä vähän vanhempienkin) vaikea jäädä kotiin tai edes joihinkin bileisiin, koska tieto muista meiningeistä saa heidät ajattelemaan, että juuttumalla yhteen paikkaan he saattavat missata jotain paljon parempaa.

Vuosi 2006 oli käänteentekevä Euroviisujen historiassa, sillä Lordin puskista tulleen voiton jälkeen minua on jäänyt kalvamaan viisujen suhteen vastaavanlainen missaamisen pelko. Ennen kyseistä vuotta kukaan tuskin piti realistisena mahdollisuutena ajatusta, että Suomi ikinä voittaisi Euroviisut. Usko tuleviin voittoihin on jälleen hiljalleen hiipumassa, mutta ajatus niistä ei kuitenkaan ole enää täysin mahdoton. Koska se tapahtui kerran, se voi tapahtua uudelleen. Ja voi, jos en silloin sattuisi olemaan telkkarin ääressä, kuinka se harmittaisi myöhemmin.

Tyhmää, tiedän. Salama ei iske kahdesti samaan puuhun.

Romania.

Mielestäni Suomen Krista Siegfrids oli yllättävän viisu-uskottava ja suurin osa muiden maiden viisuista joko laimeita, latteita, naurettavia tai glitterdiskohömpötyksiä. Muistikuvani Euroviisuista oli paljon enemmän friikkisirkuksen kaltainen kuin millaisiksi tämän vuoden viisut osoittautuivat. Ainoat vähän hassummat edustajat olivat Romanian Cezar, pop-oopperaa ulvonut draculahahmo, ja Kreikan tarttuva jollottelu Alcohol Is Free. Muuten esitykset olivat lähinnä tylsiä ja tavanomaisia. Azerbaijan, joka voitti viisut 2011 kosiskeli jälleen yleisöä romanttisella otteella, joskaan ei tällä kertaa duettona. Jos kahdenkymmenen metrin laahuksen päälleen pukenut tanssijatar olisi laulahtanut jotain, voitto olisi ollut taattu, sillä niin hyville pisteille esitys pääsi pelkällä miesvoimallakin.

Ajattelin siis - jälleen kerran - että ainakaan Suomen esitys ei tällä kertaa ole täysi fiasko ja että se voi kerätä ihan kivasti pisteitä... mutta ilmeisesti elämme "kaikki tai ei mitään" -maassa. Oikeastaan ei ole paljon lisättävää siihen, mitä kirjoitin viisuista vuonna 2011. Kaverikisat. Voi tietysti olla, ettei Kristan tasa-arvoa edistävä loppuhuipennus ihan kolahtanut konservatiivisempiin maihin. Pienesti yllätyin siitä, ettei edes Ruotsilta herunut pisteen pistettä.

No, voittaja on sentään söpö tyttö (eikä esimerkiksi joukko rumia öriseviä miehiä) ja vieläpä niin maanläheinen, että esiintyy yleensä paljain jaloin. Ja viisut ovat ensi vuonnakin suhteellisen lähellä!

Tanska - voittaja.