Kiriviikko III: Elukkateema

102/365
Tuuli Hypén: Nanna 3 (2012)

Tykkäsin tästä taas enemmän kuin kakkosalbumista, vaikka kolmosessa ei ole senkään vertaa isoja söpöjä kettukuvia kuin edellisessä. Sama tuttu meininki jatkuu, enkä tiedä, mikä tämän varsinaisesti erottaisi aiemmista Nanna-albumeista. Nanna on jo aika pitkälti vieraantunut kettuelämästään ja alkanut toimia ihmisten lailla, aina työpaikkaa ja opintoja myöten. Ritu taas on ikuinen opiskelija. Citykissa Missen kakkosalbumissa alkanut myrskyisä suhde selvänäkijä LaMiauhun jatkuu ja tarjoaa monia humoristisia hetkiä. Nanna-albumit vastaavat piirrosjäljeltään suunnilleen sitä ideaalia, jota sarjakuvilta kaipaan: selkeää, tarkkaa, värikästä, söpöä.

103/365
Tuuli Hypén & Ninni Aalto: Kas, kissa. (2013)

Selkeyttä, tarkkuutta, värikkyyttä ja söpöyttä tarjoaa myös Tuuli Hypénin ja Ninni Aallon yhteistyö, Kas, kissa. Hypénin kynänjäljen voi nähdä selvästi, mutta selkeys on melkeinpä tylsyyteen saakka pelkistettyä. Ninni Aalto ei ole minulle entuudestaan tuttu, enkä tiedä miten tässä albumissa piirrustus- ja kirjoitusvastuu on jakautunut, eikä sitä myöskään missään mainita. Jos molemmat ovat piirtäneet, on ymmärrettävää, että tyylistä on tullut niin pelkistetty. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miten sarjakuva-albumin tai kirjan voisi toteuttaa kenenkään kanssa yhteistyönä. Siinä täytyy tekijöiden olla todella samalla aaltopituudella tai jakaa vastuu selkeästi esimerkiksi niin että ensin toinen käsikirjoittaa, sitten toinen piirtää. (Mutta olenkin tunnetusti yhteistyökyvytön ja välttelen kaikenlaista yhteistä väkertämistä viimeiseen saakka.)

Klikkaa isommaksi.

Kas, kissa. koostuu yleismaailmallisista totuuksista kissoista, vaikka tarinat onkin koottu tekijäparivaljakon lähipiiristä. Mitään maata mullistavia oivalluksia albumi ei tarjoa, sillä yleisesti tunnettuja faktojahan ovat, että kissat ovat yöeläimiä, kissat raapivat kaikkea, tuhoavat huonekasvit ja tykkäävät nukkua vaatekasoissa. Albumista varmaan voi saada vahvistuksen niin mielipiteelleen, että kannattaa omistaa kissa, kuin mielipiteelleen, ettei kannata. Söpöjä ja hauskoja tilanteita tämän albumin kissariiviöt kuitenkin tarjoavat kaikille. Voinpa myös vastasyntyneenä koiraihmisenä todeta, että monet tilanteet olivat tuttuja. Koiramme käyttäytyy joskus ilmeisen kissamaisesti: yrittää paeta pensaaseen piiloon kun vastaan tulee toinen jalankulkija/juoksija/koira/lapsi/pyöräilijä ja nukkuu koko päivän, vaikka kuinka yrittäisin leikkiä sen kanssa ja tulee sitten iltayhdeltä kertomaan, ettei yhtään väsytä.

104/365
Joonas Lehtimäki: Anonyymit eläimet (2011)

Ironian ja sarkasmin nousu ovat sukupolveni suuri vitsaus kulttuurin piirissä. Anonyymit eläimet nojaa vahvasti sekä niihin että puujalkavitseihin ja nokkeliin sanaleikkeihin. Voin kuvitella, että sanomalehden sivulla yksittäinen strippi voisi saada aikaan myönteisen hymähdyksen, mutta kaikkien näiden strippien lukeminen putkeen oli hieman puuduttavaa. Suosikkihahmoni olivat luonnollisesti pesukarhu, joka esiintyy vain muutamassa stripissä, sekä suloinen leijona, jonka kaikille sukulaisille on tapahtunut jotain traagista.