Seikkaillen kotiin

117-121/365

Museoiden yö, Tampere 25.5.2013

Lauantaina seikkailin perinteikkäässä Museoiden yössä aviomieheni ja ystäväni kanssa. Museoiden yöksi ilta oli suorastaan kuuma - viimevuotisen palelemisen muistan vieläkin. Jonkinlaiseksi teemaksi muodostui tällä kertaa keskeneräisyyden ja epävarmuuden tunnelma. Postimuseo esitteli optimistisesti tulevaisuuttaan Tampereella, kun taas Näsilinnan kohtalo on epävarma ja muumit ovat matkalla vielä tuntemattomaan määränpäähän. Pysyvyyttä yössä edusti Tampereen Taidemuseo, Museoiden yön päätepysäkki jo kolmatta kertaa. Museobussien puuttuminen tällä kertaa harmitti hieman, mutta ne oli sentään korvattu tavallisilla joukkoliikenteen busseilla, joihin pääsi ranneketta näyttämällä. Ranneke itsessään oli Museoiden yön uutuus - aiemmin sen on korvannut tarra.

Jälleen kerran todettakoon, että olisi pitänyt lähteä liikkeelle aikaisemmin. Silloin olisimme voineet ehtiä Hervantaan Poliisimuseoon, jossa tällä hetkellä on esillä äärimmäisen kultturelli näyttely Poliisi fiktiossa. Alla esiteltyjen näyttelyiden lisäksi ehdimme valmistaa Werstaalla retrorintamerkkejä ja piirtää omia uusia, sekä käydä nauttimassa Siperian Tivolin muhkeista tanskalaisista leivistä.

Pahoittelen postauksen tylsää kuva-antia. Luotin aviomiehen ja järjestelmäkameran yhdistelmään, joka osoittautui kuitenkin kiinnostuneemmaksi tallentamaan minun ja ystäväni mahdollisimman kammottavat ilmeet yllättäen ja varoittamatta.

Tämän tekstin kirjoittaminen on kestänyt viisi päivää. Työn, koiran, miehen ja blogin ylläpitäminen yhtä aikaa on nopeasti osoittautunut haastavaksi tehtäväksi, jonka suorittamisessa viimeksi mainittu kärsii ensimmäisenä. Kesät ovat perinteisesti huonoa bloggausaikaa, koska työ väsyttää ja tylsistää ja blokkaa lisäksi tehokkaasti mahdollisuudet mennä vaikkapa elokuviin viikolla. Yhdestä asiasta olen kuitenkin iloinen: tänä kesänä ei tarvitse järjestää häitä.

Postimuseo

Postimuseo muuttaa Helsingistä Tampereelle (ei aprillia!) ja se avataan varsinaisesti Vapriikkiin vasta syksyllä 2014. Siitä saatiin kuitenkin esimakua Museoiden yössä kirjaston ja suppean esittelytilan muodossa. Ei käynyt selväksi, jääkö kirjasto ja kuva-arkisto nykyiselle paikalleen Lapintie 1:een vai muuttaako se varsinaisen Postimuseon yhteyteen kun se avataan. Kirjastosta ei käsittääkseni tällä hetkellä voi lainata mitään, enkä tiedä tuleeko tämä asia myös muuttumaan. Kirjakokoelma on näennäisen suppea, mutta kun huomaa, että kaikki siihen kuuluvat teokset ja luettelot käsittelevät postia, sen kulkua, sen parissa työskenteleviä ihmisiä sekä tietysti postikortteja ja -merkkejä, hämmästyy siitä, miten paljon painettua sanaa postista voikin saada aikaiseksi.

"Postimuseossa" oli esillä Tove Janssonin äidin suunnittelema Tampere-aiheinen postimerkki, sen painamista varten kaiverrettu laatta ja kaikki eri painokset kyseisestä postimerkistä. Hyvin pieni maistiainen tulevan Postimuseon sisällöstä, mutta herätti jo mielenkiintoni.

TR1 Taidehalli

Meri hädässä -muovijäteprojekti esittelee TR1:ssä muovia. Onko se ikuista? Mihin kaikkeen sitä käytetään ja miksi? Milloin se hajoaa ja miten se päätyy valtameriin?

"Muoviesineiden globaalin massatuotannon myötä valtameret ovat vähitellen muuttumassa muovilla kyllästetyksi liemeksi. Joka vuosi valtameriin päätyy 6,4 miljoonaa tonnia jätettä, josta 80 prosenttia on peräisin maa-alueilta. Valtaosa tästä jätteestä vajoaa pohjaan, 15 prosenttia kelluu veden pinnalla ja toiset 15 prosenttia kerääntyy jossain vaiheessa rannoille. Tavallinen muovi ei ole biohajoavaa, vaan sen kappaleet pilkkoutuvat yhä pienemmiksi osasiksi ja päätyvät vesistöjen kautta ravintoketjuun. Niinpä jäte on lopulta lautasillamme ja vaikuttaa vakavasti terveyteemme." (TR1:n sivujen esittelytekstistä)

Suuren osan näyttelytilasta täyttää valtamerien jätteistä koottu roskakasa, joka havainnollistaa hyvin näyttelyn pointin. Näyttelystä tuli vähän paha mieli ja syyllinen olo, mikä lienee tarkoituskin. Varmasti se vetoaa lapsiin, tuleviin valtamerten suojelijoihin, joita toivottavasti raahataan katsomaan sitä sankoin joukoin kesän aikana.

Opin näyttelystä esimerkiksi sen, että tölkkisixpackin renkaat hajoavat 400 vuodessa. On hämmentävää, miten jokin niin kertakäyttöisenä pitämämme asia kuin muovi elää niin kauan meidän jälkeemme. Ja missä? Näyttelyssä selitettiin sekin, miten se kaikki muoviroska päätyy meriin, mutta ikäväkseni täytyy todeta, että unohdin sen jo.

Sen sijaan - koska olen tyttö - näyttelystä jäi mieleeni, että kasvojen kuorinta-aineissa olevat hierovat mikrorakeet ovat itse asiassa muovia. Pidän tätä omituisena, koska luin joskus jostain, että shampoiden sisältämä muovi (siis miten sitä shampoossakin voi olla?) aiheuttaa ihon epäpuhtauksia, minkä vuoksi naama pitäisi pestä suihkussa vasta hiustenpesun jälkeen. Onko kyse salaliitosta? Hierovat muovirakeet aiheuttavat lisää epäpuhtauksia, joiden vuoksi ostetaan lisää epäpuhtauksia hoitavia tuotteita? Sekaihoisen neuvo blogin lukijoille: tsekatkaa tuoteselosteet ja hankkikaa kuorinta-aineita, joissa hierovat rakeet ovat jotain muuta kuin muovia. Niin pelastatte meriä ja - mikä tärkeintä - kasvonne!

Näsilinna

Näsilinnan Pop up art -näyttelyyn on koottu erilaisia töitä eri taiteilijoilta. Näyttelyä kiinnostavampi oli kuitenkin itse paikka, jonka olen aiemmin huonona tamperelaisena onnistunut täysin missaamaan. Pussikaljapaikkana pitämässäni Näsinpuistossa kohoaa vanha rakennus, jonka seinissä on sisällissodan aikaisia luodinreikiä ja lattioissa veritahroja. Ilmeisesti Näsilinnassa myös kummittelee, minkä kunniaksi Museoiden yössä järjestettiin avoin kummitusjuttujen kerrontatilaisuus.

Näsilinnan ympärillä on myös ilmeisesti ollut monenlaista härdelliä viime aikoina. Sen remontoimisen puolesta on kerätty adressia ja elokuva Taistelu Näsilinnasta kertoo rakennuksen kunnostamisen tarpeellisuudesta. Lue lisää Tamperelaisesta.

Hieno paikka, eikä suinkaan kannata unohtaa ympäröivän puiston kauneutta. En ole enää aikoihin käynyt siellä pussikaljalla, mutta monet ilmeisesti käyvät edelleen, myös Museoiden yönä. Kun olin vastikään tamperelaistunut, tapasin viedä muualta kylään tulleet ystäväni aina sinne piknikille. Näsinpuistosta näkee kätevästi koko Särkänniemen ja kuulee huudot sen vemputtimista, minkä lisäksi auringonlasku huvipuiston yllä on uskomaton.

Tampereen Taidemuseo

Museoiden yömme on perinteisesti päättynyt Taidemuseolle ja niin tälläkin kertaa. Nyt päätöskohde tuntui aivan erityisesti teemaan sopivalta, sillä esillä ollut Vuoden nuoren taiteilijan Jarno Vesalan näyttely on kerrassaan creepy ja mitä otollisin nähtäväksi yöaikaan. Installaatioista koostuva taideteosvalikoima leikkii peloilla, etäisyyksillä, läsnäololla ja poissaololla. Siinä on aavemainen ja kammottava tunnelma ja huoneesta toiseen siirtyminen pelottaa. Lue enemmän Keskisuomalaisen arvostelusta.

Kuva: www.tampere.fi

Tampereen Taidemuseon Muumilaakso

Muumit ovat muuttaneet. Tästä on Tampereella kohkattu vielä enemmän kuin Näsilinnasta. Vanha kirjaston alakertaan sijoittunut museotila menee ilmeisesti remonttiin ja nyt muumit etsivät uutta kotia. Väliaikaisen sijoituspaikan ne ovat saaneet Tampereen Taidemuseon alakerrasta. Lopullisesta kodista ei vielä ole tietoa. Osa muumeista on myös lainattu Helsinkiin. Kaikesta tästä ovat olleet raivoissaan niin tamperelaiset kuin japanilaiset turistitkin. Muuminäyttely on tällä hetkellä nimetty Seikkaillen kotiin -näyttelyksi, mikä kuvastaa muumien matkaa vielä tuntemattomaan paikkaan seikkailun - siis Taidemuseon - kautta.

Täytyy sanoa, etten huomannut ihan hirveitä eroja vanhaan tilaan. Mielestäni ei olisi ollenkaan huono juttu säilyttää muumeja pysyvästi Taidemuseon alakerrassa, mutta jos uusi uljas Muumimuseo joskus tulee, otan senkin vastaan ilolla.

Muumeissa on jotain hyvin maagista ja syvällistä. Vaikka rakastan muumikirjoja ja myös Muumilaakson tarinoita -tv-sarjaa (joka on hämmästyttävän uskollinen kirjoille ja alkuperäisille hahmoille), Tove Janssonin yksinäiset piirrokset ja maalaukset ilman tekstejä henkivät itsessään jotain erilaista surumieltä ja kauneutta. Niitä katsellessa palautuvat muumituntijan mieleen nopeasti kokonaiset tarinat, sivupolut ja muitakin samankaltaisia tarinoita - ja Muumilaaksosta lähtiessäni huomaan aina kaihoavani muumikirjojen pariin.