Hössötetään kun voidaan!

Niin synkeä oli alkutalvi, ettei Mustakaapua enää kello kolmen jälkeen edes nähnyt ulkona liikkuessa. Viimein kuitenkin satoi lumi, mieli kirkastui, koira muuttui jälleen näkyväksi, taivas valaistui ja sosiaalinen media täyttyi #winterwonderland-fiilistelystä. Muistimme jälleen kimpassa, että Suomessa asumisella on myös mukavia ja kauniita puolia.

Suomalainen elokuva on yleisesti ottaen maailmalla kuin se pieni musta koira, joka tarpoo synkeydessä ilman että kukaan huomaa sen olemassaoloa. Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä -elokuva on ainoa suomalainen leffa, joka koskaan on ollut ehdolla Oscarin saajaksi. Tai siis oli. Nyt olemme saaneet toisen ehdokkaamme: Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvan, jonka luomistiimi muodostuu ilahduttavasti kolmesta naisesta.

Veli-Pekka Lehtonen analysoi Hesarissa, että Suomen ehdokkaalla on muihin lyhäriehdokkaisiin verrattuna eräs valttikortti: hauskuus. Harmikseni juuri lyhytelokuvakategoria on aina Oscareita seuratessani jäänyt aika lailla pimentoon, sillä lyhäreitä on hyvin vaikea löytää nähtäväksi kokonaan. Niinpä en osaa lainkaan ennustella ehdokkaamme mahdollista kohtaloa - en omaa edes ylimalkaista käsitystä siitä millaiset lyhärit yleensä voittavat Oscarin. Parhaan elokuvan pystin kuitenkin tuppaavat voittamaan leffat, joissa on edes pieni ripaus huumoria tai positiivisuutta. Se on hyvä merkki.

Katsoin Pitääkö mun kaikki hoitaa? -leffan Areenasta (katsokaa tekin, nyt se on yleissivistystä!) ja totesin jälleen kerran, etten kerta kaikkiaan ymmärrä lyhytelokuvaa lajina - vähän samaan tapaan kuin en ymmärrä novellia lajina. Suomalaiseksi lyhäriksi Oscar-ehdokkaamme on kuitenkin harvinaisen selkeä ja elämänmyönteinen. Pisteet siitä.

Veli-Pekka Lehtonen toteaa myös, että voi tietysti kysyä, miksi hössöttää Oscareista - "palkintohan on amerikkalaisen viihdeteollisuuden puhdas markkinointitempaus. Elokuville jaetaan satoja erilaisia palkintoja vuodessa ympäri maailmaa." Totta. Mutta onko meillä varaa olla hössöttämättä kun melkein satavuotisen Oscar-historian aikana ehdokkuus osuu kohdalle toista kertaa? Onko meillä halua olla hössöttämättä? Vai onko meillä halu hössöttää sydämemme kyllyydestä kun kerrankin voimme? C´mon, kädet ilmaan, hössöttäkää kanssani! Ja muistakaa, että tärkeintä ei ole voitto, vaan hössötyksestä nauttiminen.