perjantai 31. tammikuuta 2014

Tammikuun vaateaatteet


En lupaa näin perinpohjaista selvitystä joka kuun päätteeksi, mutta nyt sattuu olemaan kirjatenttiin lukeminen välteltävänä ja vielä kiinnostusta vaatteisiin, joten summaan hieman tähän mennessä tapahtunutta Project 333:n tiimoilta.

Yllä näette koosteen tammikuun asukokonaisuuksista. Nokkelimmat jo huomasivat, että koosteessa on vain 18 kuvaa, vaikka kuussa oli 31 päivää. Kirjoitan tätä 30.1. joten kuun viimeiseltä päivältä ei ole kuvaa sen vuoksi ettei se ole vielä ollut ja tänään taas en ehtinyt napata kuvaa, koska piti juosta aamulla bussiin. Kateissa olevat 11 (!) asukokonaisuuskuvaa selittyvät sillä, että niinä päivinä en ole pukeutunut pesukarhuhousuja virallisemmin, toisin sanoen poistunut kotoa muualle kuin lenkille (hienompi nimitys koiran kanssa laahustamiselle). Hups.

Siispä 19 kertaa pukeuduttuani en ole vielä onnistunut kyllästymään vaatevalikoimaani. Kuvasta voitte myös päätellä, että 33 vaatteen kokoelmastani on edelleen suunnilleen puolet kokonaan käyttämättä. Enkä todellakaan tuntenut kiusausta käyttää jokerivaatteitani (ks. teksti 333 vaatetta). Oletinkin etukäteen, että talvikausi olisi projektin kannalta helppo, sillä käytän yleensä kahta villapaitaani vuorotellen ja vaihtelen vain T-paitoja niiden alla. Olen koko kuukauden käyttänyt myös samaa takkia, samoja kenkiä, samoja farkkuja ja jopa samaa kaulahuivia ja pipoa. Oikein yrittämällä yritin välillä vaihtelua, mutta palelluin aina ja päädyinkin lopulta hakemaan apua korukokoelmastani, mikä on ihan hyvä juttu. Tuleepahan niitäkin joskus käytettyä.


Olen pessyt kuukauden aikana pyykkiä kahdesti ja täytyy sanoa, että tunnelma on ollut aivan erilainen kuin aiemmin sitä tehdessäni. Pyykkikori on oikeasti tyhjentynyt kun olen lappanut sieltä vaatteet koneeseen ja lisäksi olen ystäväni ympäristö mielessäni laittanut koneeseen aina täytteeksi Armanin pyykkejä. Koska omia puhtaita vaatteitani on telineellä ollut paljon vähemmän kuin yleensä, on teline myös tyhjentynyt nopeasti kaappiin, enkä ole ajautunut siihen usein koettuun luuppiin, että puen vaatteet suoraan telineeltä päälleni ja heitän illalla pyykkikoriin, mikä johtaa siihen, että käytän jatkuvasti täysin samoja vaatteita sillä aikaa kun 80% vaatteistani lojuu vaatehuoneessa.

Tähän mennessä voin siis kaiken kaikkiaan todeta, ettei Projekti ole ainakaan haitannut elämääni. Mieli tuntuu aidosti puhtaammalta kun tiedän, ettei vaatekriisejä ole odotettavissa. Pyykkiä tosin täytyy pestä useammin, mutta samalla tiedän, ettei sitä tule tämän vuoden aikana kasaantumaan röykkiöiksi asti.

Project 333 pitää sisällään päätöksen olla ostamatta lisää vaatteita. Jos vaatteen päätyy ostamaan, pitää vastaavasti yksi lahjoittaa pois. Eikä riitä, että luopuu jostain kellarissa lojuvasta, vaan valinta pitää tehdä käytössä olevista 33 vaatteesta. Tämä tekee uuden hankkimisesta erityisen vaikeaa: ovathan ne 33 vaatetta luultavasti niitä, joista eniten pitää. Kolmen euron Gina Tricot -löytöjä ei siis tule tehtyä, vaan jokaista ostopäätöstä harkitsee huolella.

Olen onnistunut tammikuun ajan välttelemään (sydän verta vuotaen) alennusmyyntejä ja olen melko ylpeä itsestäni. Sallin kuitenkin lipsahduksia järjen rajoissa ja päätinkin vuoden alussa pitää kirjaa hankkimistani vaatteista, niihin menneistä rahoista ja niiden eettisyydestä tai epäeettisyydestä.


Tammikuun hankinnat

  • Valkoinen alushame Fidasta, 1,50 €. Käytetty, siis eettinen. Lisäksi käyttötarve on jo tiedossa. Oikeastaan tämä on myös alusvaate, eikä niin ollen edes kuulu Projektin piiriin.
  • Villasukat Prismasta, 2 €. Eettisyys: sanoivat olevansa EU:ssa valmistetut, mikä ei välttämättä tarkoita mitään, mutta ehkä jotain kuitenkin. Aitoa lampaanvillaa. Lisäksi ostin ne lahjaksi, ei siis varsinaisesti lasketa.
  • Bändipaita kirpparilta, 1 €. Kirppikseltä eli eettinen. Käytetystä ei voida puhua, koska tuskinpa se sitä kunnosta päätellen oli. Tämä oli megadiili, enkä tätäkään ostanut itselleni, vaan Armanille, josta sai eurolla superonnellisen. Täysin sen arvoista.
  • Tammikuun vaatemenot siis 4,50 €, puuvillan ryöstöviljelijöitä ei tuettu!

Lopuksi ihan vaan mielenkiintoinen huomio. Havaitsin nimittäin, että kaikista kaupoista juuri Lidlin vaatteissa - kaikissa jotka tarkastin - oli Confidence in textiles -merkki. Se tarkoittaa, että Lidlissä myytävät vaatteet ovat tutkitusti haitta-aineettomia. Lisäksi kaikissa vaatteissa oli Hohenstein-instituutin lätkä josta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta joka googlaamisen perusteella vaikuttaa ihan pätevältä sekin

1 kommentti:

  1. Peukku postaukselle ja projektille ja sille, että jaat sen!

    VastaaPoista