Feelbad-kokemus

111/365
Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja (2012)
Suom. Terttu Virta

Elokuvankertoja kertoo chileläisessä kaivoskaupungissa asuvasta perheestä, jonka äiti on jättänyt ja isä invalidisoitunut. Viihdykettä kaipaava isä, joka ei itse pääse poistumaan kotoa, keksii järjestää viidelle lapselleen kilpailun. Kukin lapsi käy vuorollaan katsomassa elokuvan ja esittää sen sitten kotiväelle kertomalla sen. Sitten äänestetään, kenen esitys on paras, ja voittaja saa jatkossa käydä katsomassa kaikki teatteriin tulevat elokuvat ja selostaa ne muille. Näin säästetään muutenkin köyhän perheen menoissa.

Kilpailun voittaa perheen nuorin lapsi ja ainoa tyttö, María Margarita. Siitä hetkestä alkaen hän on elokuvankertoja. Tyttö omistautuu elokuvien katsomiselle valtavalla intohimolla ja ahmii niistä tietoa lehdistä. Pian hänen maineensa kiirii niin, että perheen olohuone alkaa täyttyä kyläläisistä. Sitten isä keksii pyytää yleisöltä vapaaehtoisia lahjoituksia kulttuurielämyksestä ja pian perheellä on varaa jopa limonadin kaltaisiin ylellisyyksiin.

Maríaa aletaan pyytää myös kotikäynneille. Usein kutsujat ovat sairaita tai vanhuksia, jotka eivät pääse poistumaan kotoaan. Usein he myös haluavat kuulla jonkin vanhan elokuvan kerrottuna. María ei lannistu, vaikkei olisi elokuvaa nähnytkään, vaan täydentää puuttuvat aukot mielikuvituksensa avulla ja kertoo monien mielestä paremman elokuvan kuin alkuperäinen oli.

Kotikäyntien myötä alkaa kuitenkin tapahtua pahoja asioita, jotka pian vyöryvät vauhdilla Marían perheen niskaan. Kylän ensimmäisen television myötä elokuvankertojalle ei pian tahdo riittää yleisöä - ja se on ehkä pienin Marían murheista.

Moni bloggaaja on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka kirjan köyhät ihmiset ovat onnellisia ja yhteisöllisyys korvaa ulkoiset puutteet. Itse en pysty mitenkään näkemään tätä onnellisena kirjana. Takakansi antoi ymmärtää, että kyseessä on varsinainen feelgood-elämys, mutta kurja fiilishän tästä jäi. Kirjan lyhyys korostaa sitä entisestään: surkeita sattumia ladellaan putkeen melkoinen määrä, eikä loppupuolella valoa juuri enää pilkahtele.