Vain tosifaneille!

(Lakanat: IKEA)

Marian Keyes: Peiton alla (2012)
Suom. Liisa Laaksonen

Marian Keyesin kolumnikokoelmaa on siunattu hieman samanlaisella harhaanjohtavalla nimellä kuin Jennifer Weinerin Hyvä sängyssä -teosta. Nimet karkottavat takuuvarmasti suurimmat hömpänvihaajat. Peiton alla ei tässä kirjassa kuitenkaan tapahdu mitään kovin jännittävää - peitto ei edes heilahda - vaan kirjan nimi viittaa siihen, kuinka Keyesin kirjat syntyvät peiton alla läppäri sylissä ja pyjama päällä. Kun Keyes sitten saa huonon arvostelun, hän pakenee suklaalevyn kanssa peiton alle. Kyseessä on siis kirjailijan pehmustettu työhuone.

Tämä kirja on nököttänyt englanninkielisenä hyllyssäni vuosikaudet (joskaan en ole saanut sitä luettua), joten olin hieman nyrpeä siitä, että se päätettiin suomentaa nyt, vaikka olen janonnut uutta Marian Keyesin romaania jo iät ja ajat! Koska uutta romaania ei ole kuulunut pariin vuoteen, Tammi on päätynyt viimein julkaisemaan suomeksi tämän kokoelman, sen sijaan että olisi tarttunut aikanaan välistä jätettyyn No Dress Rehearsal -kirjaan, joka ilmestyi samana vuonna kuin Sushia vasta-alkajille.

Joka tapauksessa, olihan tämäkin kirja ajatuksena ihan mielenkiintoinen. Teokseen on koottu Marian Keyesin eri lehtiin kirjoittamia kolumneja ja muita juttuja, joskin mukana on myös muutama ennen julkaisematon tekstinpätkä. Alaotsikko lupaa "Tarinoita kirjailijaelämästä", mikä sopi minulle, koska olen aina kiinnostunut siitä, millaista kirjailijaelämä todellisuudessa on. Mutta asetin odotukseni ilmeisesti liian korkealle kun kuvittelin, että kirja tosiaan kertoisi kirjailijaelämästä. Ensimmäiset 46 sivua kyllä, loput 200 ei. Meinasin nukahdella useampaan otteeseen Keyesin tarinoidessa talonostohankkeestaan, remontistaan ja puutarhanhoidon iloista. Sitten seurasi raportteja julkisista kulkuvälineistä, uudenvuodenjuhlista, joulunvietosta (paljon suklaata) ja lopuksi lomamatkoista.

Kun tajusin, että kirjailijaelämän kuvaus kirjassa todellakin rajoittui niihin ensimmäisiin 46 sivuun, eikä lisää ollut tulossa, pystyin hieman rauhoittumaan ja lukemaan loput kirjasta hauskoina pikku pätkinä ahmimatta sitä liikaa kerralla. Keyes kirjoittaa hauskasti ja värikkäästi kuten aina, joten kyllä hänen seurassaan pari tylsääkin episodia jaksaa. Silti olin tähän suomennospäätökseen jokseenkin pettynyt. Kirja ei jätä käteen sellaista tunnemyllerrystä kuin Keyesin romaanit aina, enkä varmasti muista tästä mitään viikon päästä. Taatusti kirja ei tarjoa mitään mielenkiintoista niille, jotka eivät jo entuudestaan rakasta Marian Keyesin teoksia. Jään jännittämään, suomennetaanko Keyesiltä seuraavaksi kauan kaivattu romaani vai tämän kirjan jatko-osa Further Under the Duvet.

Marian Keyesilla on aivan erityinen paikka sydämessäni... ja kirjahyllyssäni.