Juuri tällaisten tapahtumien vuoksi minusta on ihanaa asua Tampereella - vaikka jätänkin menemättä suurimpaan osaan niistä. Museoiden yöhön osallistuin kuitenkin jo toisena peräkkäisenä vuonna. Ilmasto oli valitettavasti lähestulkoon arktinen, mutta muuten tapahtuma oli oikein onnistunut. Vanhoilla retrobusseilla ajelu oli jälleen illan kohokohta.
 |
| Johdinauto numero 1 Vapriikissa näyttäisi kulkeneen suunnilleen samaa reittiä kuin bussi numero 1 nykyisin. |
Aloitimme ystäväni kanssa museokiertueen Vapriikista. Ostimme sieltä lipun ja vietimme varttitunnin korjaillen painettuun ohjelmakarttaan lipsahtaneita mokia. Olisihan sulaa hulluutta lähteä moiselle seikkailuretkelle vaillinaisen kartan kera! Koska Vapriikin pysyvät näyttelyt kolusin jo viime vuonna läpi, pyörimme vain tovin Designtorilla, mistä olisi löytynyt ties minkämoisia aarteita jos olisin sattunut olemaan Roope Ankka vailla pihiyden ominaisuutta.
Erääseen mielenkiintoiseen ideaan törmäsin Designtorilla. Luottovaate lanseerasi siellä toimintansa, jonka ideana on mahdollistaa design- ja vintagevaatteiden käyttö kaikille ilman että Roope Ankan kolikkouima-allasta tarvitaan. Luottovaatteen jäseneksi liittyminen maksaa opiskelijakortilla 50 euroa puoleksi vuodeksi. Sinä aikana jäsen voi kahden viikon välein käydä lainaamassa yhden vaatteen Luottovaatteen toimitiloista. Valikoimassa on mm. IvanaHelsingin, MukaVan ja Minna Parikan vaatteita, ja lisäksi niitä vintagekuteita. Suorastaan harkinnan arvoinen juttu, vaikka paikalla olleet esittelyvaatteet eivät vakuuttaneetkaan minua. Täytyy ehdottomasti käydä tutustumassa valikoimaan toimitiloissa.
Vapriikista suuntasimme kävellen sen lähellä sijaitsevaan Juicen kirjastoon, jossa on esillä Juice Leskisen 2300 nidettä käsittävä kirjakokoelma. Juice tahtoi kirjastonsa säilyvän eheänä kokonaisuutena ja lahjoitettavan Villa Violalle. Jonkin mystisen Aino & Reino -käänteen jälkeen toive toteutui ja lopputulos oli tämä. Valtavan mielenkiintoinen kokoelma ei ollut, koska en ole koskaan ollut mikään suuri Juice-fani. Bongasin hyllyistä monta samaa kirjaa kuin omistani, eikä kirjojen määräkään tehnyt huimaa vaikutusta, koska epäilemättä äitini hamstrausvarasto käsittää vähintään saman verran kirjoja.
 |
| Juicen kirjasto. |
Juicen kirjastosta körötimme täpötäydessä museobussissa Finlaysonin alueelle, missä kävimme katsastamassa viestintämuseo Rupriikin, Taidehalli TR1:n jossa oli TAMKin lopputyönäyttely ERO, sekä Lastenkulttuurikeskus Rullan, missä ihastelimme Sara Hildén -akatemian lasten kädenjälkiä. Sanomattakin on selvää, että Muumimuseota lukuun ottamatta nämä teokset olivat koko kierroksen parhaita värikylläisyydessään ja estottomuudessaan.
 |
| Rupriikki. Suosikkipelejä piisaa moneen lähtöön. |
 |
| Arvatkaa mikä on minun! |
 |
| Muistatteko nämä? Mikä on pisin aika jonka virtuaalilemmikkisi pysyi hengissä? Muistan omistaneeni ainakin sellaisen, jossa oli ilmeisesti jokin valmistusvika, koska se lähti aina lätkimään eväspussi olallaan 12 päivän ikäisenä. Julmaa! |
 |
| Valitettavasti kaikille vanhoille pelirakkineille oli niin kovasti tunkua, että paparazzi itse ei päässyt niitä käpälöimään. |
 |
| Onneksi mediamuseossa on älytty tarkentaa, että verkko on sama asia kuin internet. |
 |
| Lastenkulttuurikeskus Rullassa ystäväni osoitteli haltioituneena lasten aikaansaannoksia. |
 |
| Tämä maaginen hattu pursuili mitä eriskummallisimpia elukoita ja asioita. |
 |
| Kovia kokenut Muumipeikko-parka vartioi sinnikkäästi Muumimuseon sisäänkäyntiä. |
Koluttuamme läpi Finlaysonin alueen museotarjonnan, kävimme syömässä Siperian Tivolissa muhkeat tanskalaiset voileivät. Masut täynnä siirryimme jälleen hytisemään bussipysäkille ja köröttelimme täpötäydessä kyydissä Muumimuseolle. Siellä osallistuimme Muumi-tietovisaan. Epäilen vahvasti jotain keplottelua, sopupeliä, lahjontaa tai vähintäänkin salaliittoa, koska emme sijoittuneet siinä edes jaetulle kolmannelle sijalle (vaikka minua suurempaa Muumi-fania saa hakea).
Pettymyksen karvas maku suussa nousimme vielä kerran retrobussiin ja pääsimme tällä kertaa jopa istumaan ihanan pehmoisille penkeille lämpimään. Matkasimme Tampereen Taidemuseolle, missä oli Dimension 40-vuotisjuhlanäyttely. En tiedä mikä on Dimensio, mutta ihmeellisiä härpäkkeitä siellä oli!
 |
| Kiitos Tampereen Taidemuseon, tein avomieheni taas kerran iloiseksi. |
 |
| Museobussin kuva: Jari Kuusenaho, Keskustori.fi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti