202. kulttuuriteko 2.10.2011
OSS 117: Cairo, Nest of Spies (OSS 117: Le Caire, nid d'espions) (2006)
En ole muistaakseni koskaan nähnyt yhtään James Bond -leffaa kokonaan, joten jos tämä elokuva on hieno tribuutti niille, en tietäisi sitä. Koko juoni meni ihan ohi ja nukahdin luultavasti kolme kertaa. Ei lisättävää.
203. kulttuuriteko 4.10.2011
Candace Bushnell: Carrien nuoruusvuodet (2010)
Olen viettänyt niin paljon aikaa aktiivisesti inhoten Candace Bushnellin kirjoja Sinkkuelämää ja Neljä blondia, että pelkäsin vähän tarttua tähän uuden nuortenkirjasarjan aloittavaan opukseen. Sinkkuelämää-tv-sarja on opettanut minulle miesten ja naisten välisistä suhteista suunnilleen kaiken sen, minkä Ally McBeal jätti opettamatta, ja olen rakastanut sitä vähintään yhtä paljon kuin olen Bushnellin kirjoja vihannut.
Tämä on oikeastaan aika jännä tapaus, koska kirjailija on aivan ilmeisesti kirjoittanut Carrien nuoruusvuodet palimpsestina tv-sarjalle, vaikka tv-sarjaa on alkujaan innoittanut hänen oma kirjansa. Sinkkuelämää-kirjahan oli katkelmallinen ja juoneton kokoelma pieniä tarinoita, joissa Carrie esiintyi vain pienenä sivuhahmona ja muut sinkkunaiset vielä vähemmän. Nyt Bushnell on alkanut luoda nuortenkirjasarjaa, joka perustuu enemmän tv-sarjan henkilöihin.
Idea on aika hyvä, koska Sinkkuelämää esitetään jatkuvasti uusintana telkkarissa, eivätkä sen teemat ole vanhentuneet niin, etteikö sarja löytäisi yhä uusia teinikatsojia. Lisäksi tämä kirja on niin virkistävä tuulahdus usein niin puhtoiseen ja siveään nuortenkirjamaailmaan, että sitä jaksaa lukea teini-iän ohittanutkin lukija. Kirjan henkilöt ovat 16-18-vuotiaita, lukion viimeisellä luokalla, elämä edessä ja he polttavat pilveä, ryyppäävät, tulevat kaapista ja harrastavat seksiä.
Carrie kirjoittelee mielikuvituksellisia tarinoita ja haaveilee kirjailijanurasta ja New Yorkista. Samaan aikaan hän rakastuu täysin lieroon tyyppiin, joka on aivan uskomattoman ihana, ja saa ensimmäisen homoystävänsä. Pyristellessään vaativassa suhteessa hän yrittää samalla pyrkiä kohti unelmiaan, joissa häntä tukee oikeasti ihana poika, joka ei kuitenkaan ole yhtään niin jännä kuin se liero-ihana poika. Carrie alkaa kirjoitella koulun lehteen viiltäviä analyyseja koulun sisäisestä seuraelämästä ja kastijärjestelmästä. Vapaa-aikanaan hän fiilistelee usein laukkuja, kenkiä ja upeita vintagevaatteita. Kaikki tv-sarjan peruselementit ovat siis esillä jo Carrien nuoruudessa. Tulevaisuuttaan miesrintamalla hän ennakoi näin:
"Dannyn kaltaisen poikaystävän seurassa voisi kokea olonsa turvalliseksi. Tytön ei tarvitsisi hermoilla, ryhtyykö kaveri flirttailemaan hänen parhaan ystävättärensä kanssa tai tanssimaan hänen pahimman vihollisensa kanssa. Mahdankohan minä milloinkaan löytää sellaista poikaa? Ja jos löydän, olenko riittävän fiksu ymmärtääkseni haluta hänet?"Tässä kohtaa mieleeni tuli väistämättä ihana Aidan, jota Carrie oli tarpeeksi fiksu haluamaan ainakin kolmesti, mutta liian tyhmä särkeäkseen tämän sydämen, ainakin kahdesti.
 |
| Carrie särkee Aidanin sydämen. |
Yksi Sinkkuelämää-sarjan tärkeistä elementeistä kuitenkin loistaa poissaolollaan: se täydellisen harmoninen toisiaan tukeva tyttöporukka, joka loputtomuuksiin asti on jäsenilleen lojaali, parempi kuin oikea perhe. Lukiossa Carrien kaveripiirissä vielä puukotetaan toisia selkään poikien takia. Kirjan lopussa vaikuttaakin siltä, että sarja tulee kertomaan siitä, kuinka Carrie yksi kerrallaan löytää Oikeat Ystävänsä ja jättää taakseen pikkukaupungin juonittelut.
 |
| Erottamattomat |
Muuten, perheestä puheenollen, oletteko huomanneet miten tv-sarjassa Carrien, Mirandan, Samanthan ja Charlotten perheet loistavat poissaolollaan? Vaikka naiset menevät naimisiin ja saavat lapsia, kenenkään äiti tai isä ei koskaan ole paikalla. Poikaystävien ja aviomiesten perheet - yleensä äidit - sen sijaan ovat läsnä, ja useimmiten aiheuttavat pelkkää harmia (Steven juoppo, kiroileva ja myöhemmin dementoitunut äiti, Treyn pelottava ja tunkeileva hienostoäiti Bunny...). Tarkemmin ajatellen sarja tarjoileekin aika perhekielteistä maailmankuvaa. Keskiössä on se perhe, jonka itse valitsemme, siis ystävät.
 |
| Bunny. |
Carrien nuoruusvuosissa Carrien äiti on kuollut syöpään, mutta jättänyt kolmelle tyttärelleen perinnöksi feminismin kipinän. Isä yrittää parhaansa mukaan kasvattaa kolmea teini-ikäistä tyttöä, jotka kaikki kapinoivat omalla tavallaan. Vaikka perhe vaikuttaa kirjassakin melkoiselta ongelmasumpulta, se on sitä normaalilla tavalla, eikä mikään anna viitteitä siihen, että Carriella olisi syytä hylätä isänsä ja sisarensa täysin. Nähtäväksi jää, miten kirjailija tulee sarjan myöhemmissä osissa kadottamaan Carrien perheen.
Loppukevennys. Tämän Carrie oppii kirjailijuudesta:
"'On ainoastaan kahdenlaisia ihmisiä, joista tulee suuria kirjailijoita, siis suuria taiteilijoita: ne yläluokan jäsenet, jotka ovat saaneet nauttia kaikkein hienointa sivistystä, ja toisaalta ne, jotka ovat joutuneet kärsimään suuresti. Kun taas keskiluokka...' Hän katsoo minua paheksuen. 'Myös keskiluokka voi joskus tuottaa jotakin taiteen tapaista, mutta yleensä tämä tuotos on älyllisesti keskinkertainen tai härskin kaupallinen ja vailla syvempää arvoa. Se on silkkaa puolivillaista viihdettä.'"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti