224. kulttuuriteko 28.10.2011
Ian Rankin: Synkkiä enteitä (2011)
Virittäydyin halloween-tunnelmaan hieman jo perjantaina tämän sarjakuvapokkarin myötävaikutuksella. Se sopii muutenkin tällä hetkellä vallitsevaan ajan henkeen, koska olen viimeiset pari kuukautta innokkaasti tapittanut Big Brotheria. Synkkiä enteitä nimittäin kertoo hyvin BB-talon kaltaisesta tositeeveeyhteisöstä, johon haalittuja ihmisiä on tarkoitus kammotella hieman erilaisilla pelotteilla ja katsoa kuka selviää viimeiseksi henkisestä koetuksesta. Talo vaikuttaa kuitenkin alkaneen elää omaa elämäänsä ja asukkaat näkevät harhoja ja painajaisia jo ennen kuin tuotantoyhtiö on alkanut säikytellä heitä. Niinpä tilannetta hallitsemaan lahjotaan yliluonnollisten tapausten tutkija John Constantine, joka astelee taloon valmiina selvittämään paranormaalit ongelmat. Pian käy ilmi, että tositeevee on taruakin ihmeellisempää.
Ian Rankin on kunnostautunut dekkarikirjailijana ja se näkyy tässä sarjakuvassa, jonka kuvituksesta on huolehtinut Werther Dell'Edera. Tarina on jännittävä ja koukuttava huumoriakaan hukkaamatta, ja loppu on yllätyksiä täynnä. Synkkiä enteitä ilmestyi Egmontin uudessa Pulp-sarjassa, johon kuuluu klassista ja modernia toiminta-, seikkailu- ja jännityssarjakuvaa aikuiseen makuun sopivalla ulkoasulla. Hyvältä vaikuttaa.
225. kulttuuriteko 29.10.2011
Shauna Reid: Dieettitytön huimat seikkailut (2009)
Suom. Tarja Kontro
Löysin siis tämän pokkarin kirjaston kierrätyshyllystä ja alettuani lukea sitä väsyneenä heti bussissa, en voinut laskea sitä käsistäni. En oikein tiedä, mikä herätti kiinnostukseni, sillä en tosiaan ole mikään laihdutusintoilija, mutta olen iloinen, että luin tämän, koska lopulta tarinaan tuli mukaan niin paljon kaikkea muutakin kuin dieettijuttuja.
Kirja perustuu australialaisen Shauna Reidin samannimiseen blogiin, jota hän alkoi kirjoittaa ahdistuttuaan ylipainoisuudestaan niin että liittyi viimein Painonvartijoihin ja aloitti elämänmuutoksen. Reid painoi parhaimmillaan 160 kiloa ja tämä kirja kertoo mm. siitä, kuinka hän laihdutti painonsa puoleen siitä, hitaasti mutta varmasti.
Kirja on tosi vetävästi kirjoitettu ja lyhyet blogipostaukset pakottavat lukemaan sen vauhdilla. Se on myös uskomaton tarina täydellisestä elämän- ja asenteenmuutoksesta, joka lopulta johtaa kaikkien unelmien saavuttamiseen.
Kun Shauna on laihduttanut sen verran, ettei hän enää ole liian lihava kaikkeen, hän muuttaa sisarensa kanssa Edinburghiin tarkoituksenaan nähdä Eurooppaa. Ilmeisesti Eurooppaan muuttaminen pariksi vuodeksi on joku australialaisten nuorten pakollinen siirtymäriitti, kuten kirjasta käy ilmi. Tässä vaiheessa kirja muuttuu laihdutustarinasta matkakertomukseksi ja rakkaustarinaksi, mikä onkin kaivattu käänne, sillä kiloista vatvomista voi kestää vain tietyn sivumäärän verran.
Skottimies tuo Shaunan elämään ja kirjaan sellaista jännitystä ja hauskuutta, mitä on fiktiosta vaikea löytää. Jouduin moneen otteeseen kiemurtelemaan, etten olisi alkanut ulvoa naurusta lukiessani kirjaa julkisella paikalla. Erityisesti mieleeni jäivät Shaunan ja Garethin hulvattomat häät Vegasissa (jo kuvaliite spoilaa tämän) ja ihailin suuresti heidän ihanaa elämänasennettaan: "Suhtaudumme vakavasti avioliittoon, mutta emme häihin".
Läskinkarkotusprosessi vaikutti kyllä melkoiselta taistelulta. Tarinan aikana tapahtuu moneen kertaan niin, että Shauna lipsuu pariksi viikoksi terveellisistä elämäntavoistaan, ja onkin taas äkkiä kymmenen kiloa painavampi. Minun on vaikea käsittää miten se voi olla mahdollista, koska en ole ikinä joutunut miettimään sitä mitä suuhuni pistän. En usko, että onnistuisin ikinä lihomaan 160-kiloiseksi, vaikka yrittäisin. Lukiessa kirjaa tuli vähän masentunutkin olo kun pysähdyin ajattelemaan: "Mitäs sitten kun olet tavoitepainossa? Suklaata ja jäätelöä pitää vältellä koko loppuelämä jos haluat pysyä siinä!" Ihailen ihan vilpittömästi ihmisiä, jotka pystyvät tällaiseen ruumiinhallintaan. Shaunan tarina on menestystarina, koska hän muuttaa oikeaoppisesti koko elämäntapansa sen sijaan, että yrittäisi turvautua pikadieetteihin.
Samastuin Shaunaan hahmona paljon, sillä jaamme saman rakkauden numeroihin, tilastoihin ja selkeisiin päämääriin, joita kohti pakkomielteisesti pyrimme. Shauna oppii lopulta hieman relaamaan, mutta tällä hetkellä minä olen vielä numeroiden orja: 135 kulttuuritekoa jäljellä, 62 päivää aikaa.
Suosittelen ihan vilpittömästi tätä kaikille tytöille, sillä kirja on tosielämän chick litiä parhaimmillaan.
 |
| Ennen ja jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti