Likainen pommi (2011)
Hmm. Okei. En edes yritä kirjoittaa pitkästi. Tässä leffassa parasta oli sen teaser, joka sai katsojat uskomaan, että tulossa on tosiaankin jotain erilaista ja katsomot täyteen vetävää. Leffaa näytettiin Plevnan suurimmassa salissa, johon sitä saapui viisi päivää ensi-illan jälkeen katsomaan kymmenisen ihmistä. Kokemus itsessään oli absurdi, sillä tyhjässä salissa muutaman katsomossa alempana istuneen ihmisen nauru kaikui kummallisesti, niin että pitkään luulin sen kuuluvan itse elokuvaan. Mutta leffa se vasta absurdi onkin. Nupit on joka asiassa ns. vedetty kaakkoon: täysillä ärsyttävyyttä, teatraalisuutta ja jopa ujoutta (siis ihan tosi, miten joku Mirccu muka onnistuisi tosielämässä edes hankkimaan työpaikan?). No uskottavahan leffan ei varmaan ole tarkoituskaan olla, mutta kun satiirisuus on liiallista, se menettää tehonsa.
Juoni on tämä: Mirccu, joka on töissä levy-yhtiössä, saa viimeisen tilaisuuden ennen potkuja näyttää kyntensä teinisensaatio PD:n läpilyömisessä. Luulisi että Mirccu skarppaisi ja ryhtyisi hommiin, mutta hän ei saa sanaa suustaan palavereissa. Lopulta kun on ihan pakko tehdä jotain, Mirccu alkaa nukkua työpaikalla pöytänsä alla ja kakistelee ilmoille kummallisen idean, josta pomo innostuu. Kun sekin idea sitten aiheuttaa vain lisää hankaluuksia, leffalta katoaa kokonaan punainen lanka. Seuraa katkelmallisia pätkiä vailla selvää suuntaa tai syy-seuraus-suhdetta. Kun kertojanääni sitten äkkiä ilmoittaa, että tässä se nyt oli, häpi end, katsoja jää ihmettelemään, että "häh, mä venasin koko ajan että se leffa alkaa".
Huumori on ihan käsittämättömän kummallista ja absurdia, ellei oteta lukuun niitä kohtia, joissa kuuluu nauraa PD:n överiärsyttävyydelle.
Leffan tarkoitus lienee jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta se ei taida onnistua edes siinä. Katsojamäärästä päätellen hyvin pieni joukko ihmisiä tulee sen ylipäätään näkemään, ja haluaisinpa tietää, jos joku oikeasti rakastaa sitä intohimoisesti. Kriitikot puolestaan vaikuttavat olevan suuren joukkohämmennyksen vallassa, koska elokuvalle on tasaisesti annettu kolmea tähteä kaikkialla minne olen katsonut. Jopa Uuden Suomen Mikko Piela, joka rohkeasti lyttäsi Melancholian voimakkain sanankääntein ja yhdellä tähdellä, tyytyy nostamaan tassut pystyyn Likaisen pommin edessä. Kolmen tähden arvostelussaan hän tekee lähinnä sen merkittävän arvion, että Malla Malmivaara ja Ida Lampela tekevät leffassa hyvät roolisuoritukset.
No avuttomaksihan tällainen elokuva tekee kenet tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti