196. kulttuuriteko jonain hämyisenä syyskuun iltana
Doubt - Epäilys (2008)
Olisi pitänyt kirjoittaa tästä heti leffan katsottuani, koska silloin olin vaikuttunut. Nyt olen vain tympääntynyt koko tähän hiivatin blogiin ja kulttuuritekoihin, jotka riittämättöminä ja vaativina kaatuvat niskaani, vaikka kuinka yritän niitä purkaa ja analysoida. (Ärh!)
Joka tapauksessa tämä on hyvä elokuva ja se kannattaa katsoa. Mielenkiintoista on se, että se on alun perin ollut näytelmä, jonka käsikirjoittaja on sittemmin muokannut ja ohjannut elokuvaksi. Loppukohtaus tuo mieleen jotain etäisiä kaikuja teatterimaailmasta ja elokuvan päättyessä voi melkein nähdä mielessään valojen sammuvan ja kuulla raikuvat aplodit.
Päällimmäinen fiilis leffan katsomisen jälkeen oli hämmennys. Jopa niin suuri, että jouduin katsomaan kaikki dvd:llä olevat ekstrat. Niistä selvisikin mm. se, että näytelmän pyöriessä teattereissa ihmiset huomasivat usein keskustellessaan siitä, että vierustoveri olikin nähnyt aivan eri näytelmän.
Ideana leffassa on siis se, että pari luostarikoulun nunnaa (Meryl Streep ja Amy Adams) alkaa epäillä papin (Philip Seymour Hoffman) käyttävän seksuaalisesti hyväkseen erästä koulun (poika)oppilasta. Katsoja ei kuitenkaan koskaan saa varmuutta siitä, miten asian laita on. Teorian puolesta ja sitä vastaan ilmenee monia argumentteja, jotka mahdollistavat molemmat tulkinnat, kuin parhaimmassakin oikeudenkäynnissä. Loppujen lopuksi kyse on kahdesta erilaisesta maailmankuvasta: halusta nähdä kaikessa ensisijaisesti hyvää ja taipumuksessa nähdä kaikessa pahin mahdollinen. (Adamsin hahmo edustaa näistä ensimmäistä ja Streepin hahmo jälkimmäistä katsantokantaa.) Katsojan tulkinta elokuvasta määrittyneekin sitä kautta, millainen hänen oma maailmankuvansa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti