Yliopistoteatteri Näty: Nummisuutarit - ooppera näyttelijöille
Yliopiston Teatterimonttu, Tampere
Jos kärsin teatterissa jostain enemmän kuin Aleksis Kivestä ja musikaaleista, sen jonkin täytyy olla ooppera. Edellinen oopperakokemukseni, Quasimodo Lahden Kaupunginteatterissa vuonna 1998, on edelleen tuoreessa muistissa. Käperryin pieneksi keräksi penkkiin ja yritin väkisin nukahtaa päästäkseni pakoon tuota kolmituntista koettelemusta.
Nätyn Nummisuutarit kestää onneksi vain kaksi tuntia, mutta koettelemusta riitti siinäkin. Näyttelijöissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se loputon joikaaminen vaan käy hermoilleni.
Tarkastin vielä Wikipediasta ja Nätyn puolustukseksi on sanottava, että ymmärsin oopperasta Nummisuutarien juonen aivan oikein, vaikka tunsinkin pitkään olevani ihan pihalla. Sitä sen sijaan en ymmärrä vieläkään, mikä juttu se kummallinen rullakkotanssi esityksen alussa oli.
Tapahtumien seuraamista hankaloitti joikaamisen ohella se, että näyttelijät vaihtelivat rooleja useasti esityksen aikana. Esimerkiksi Eskon roolissa nähtiin neljä eri näyttelijää. Eikä siinä mitään, mutta kun sama näyttelijä, joka vielä äsken oli ollut Esko, oli äkkiä yhtä aikaa uuden Eskon kanssa samaan aikaan näyttämöllä uudessa roolissaan, oli aika vaikea pysyä perässä siinä, kuka oli kuka.
Puvustuksesta täytyy vielä sanoa - ja pyydän anteeksi puvustajalta, joka varmaan on miettinyt sitä pitkään - että siitä tuli sellainen fiilis, kuin nuoret pitäisivät näyttämöä paikkana, jonne voi laittaa mahdollisimman hassut vaatteet, hiukset ja meikin, kokeilla vähän sitä sun tätä mitä mieli sattuu tekemään.
Loppujen lopuksi tälläkin esityksellä oli hauskat ja oivaltavat hetkensä ja Nätyn kolmannen vuoden näyttelijät ovat monet kerrassaan mainioita.
 |
| Kuva: Jenna Lehtonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti