FL Maria Mäkelän väitöstilaisuus, Tampereen yliopisto
Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset. Kirjallisen tajunnankuvauksen konventiot narratologisena haasteena (2011)
Olen ollut lukuisilla Maria Mäkelän pitämillä kirjallisuuden kursseilla ja olen jo parin vuoden ajan joutunut kuulemaan hänen väitöskirjansa aiheista. Koska Mäkelä on innostuneisuudessaan käsittämättömän innostava opettaja, olin ihan tempautunut väitöskirjan mukaan jo ennen kuin sitä oli edes painettu. Mäkelän takia luin jopa pari vuotta sitten Monica Lewinskyn elämäkerran! Ja miten se liittyi mihinkään? Siten, että Mäkelän väitöskirja tarkastelee uskottomuuskertomuksia kaunokirjallisuudessa. Ja vaikka Clinton-Lewinsky-skandaali ei ehkä ole innoittanut monia kaunokirjallisia teoksia, mielenkiintoista on se, miten sitä on Mäkelän mukaan luettu kuin kaunokirjallisuutta. Esimerkiksi syyttäjä Kenneth Starrin kirjoittama raportti (siis lakiteksti) Clinton-tutkimuksista julkaistiin pokkarina ja sitä myytiin huimia määriä. Ihmiset siis lukivat sitä viihteenä. (Katsokaa vaikka, Amazonista sitä saa!) Toinen kiintoisa tapaus on Tom Simonin toimittama Poetry Under Oath, jonka myös luin pari vuotta sitten tilattuani sen Amazonista. Siihen on koottu katkelmia Clintonin ja Lewinskyn todistuksista oikeudessa ja rivitetty lausunnot uudelleen niin että niistä on muodostunut - no, melkeinpä runoutta.
Tämän fiktioksi muuntuneen todellisuuden lisäksi Mäkelä käsittelee väikkärissään mm. Rouva Bovarya, joka on ilmeisesti ollut kaiken alku ja juuri, sekä Kate Chopinin Heräämistä. Väitöskirjan voi lukea vaikka kokonaan täältä, jos kiinnostusta löytyy. Itse en aio analysoida sen sisältöä tässä nyt enempää, koska en ole lukenut sitä (vielä).
Muutama sana itse tilaisuudesta. En ole koskaan aiemmin ollut väitöstilaisuudessa, vaikka suvussani onkin yksi tohtori. Pelkäsin että paikalla olisi vain pynttäytyneitä perheenjäseniä, mutta onneksi muitakin rähjäisiä opiskelijoita oli raahautunut paikalle, eikä takarivissä neulominen vaikuttanut epäkunnioittavalta. Itse asiassa suurehko luentosali oli ihan täynnä. Väittelijä ja vastaväittäjä ynnä muut tilaisuuteen kuuluvat jehut olivat pukeutuneet mustiin ja kun he astelivat sisään juhlallisessa kulkueessa, kaikki nousivat seisomaan kuin oikeussalissa. Melkein odotin kuulevani kohta Maamme-laulun tai jonkin yliopistosalaseuran salaisen rituaalilaulun, mutta onneksi sellaista ei sentään kuulunut.
Aluksi Mäkelä esitteli tutkimusaiheensa muutaman esimerkin avulla melko lyhyesti ja virallisesti. Se oli ihan mielenkiintoista, vaikka olinkin kuullut kaiken jo aiemmin. Sitten alkoi "vastaväittäminen", joka ei valitettavasti ollut kiihkeää pampulla päähän lyömistä, vaan vastaväittäjä Lea Rojola pikemminkin kyseli kysymyksiä, joihin Mäkelä sitten vastaili. Kysymykset olivat supertympeitä ja liittyivät enemmän kirjan muotoon ja rakenteeseen kuin sen sisältöön, josta olisi ollut kiinnostavaa kuulla. Istuin tilaisuudessa yli kaksi tuntia ja neuloin kokonaisen villasukan (no lasten sukan, mutta kuitenkin) ja sitten en enää kestänyt, koska loppua ei vaikuttanut olevan näkyvissä. Luultavasti siis missasin kaikista parhaimman osan. Ihan varmasti lopuksi oli ilotulitus ja kuohuviiniä kaikille.
 |
| Rene Magritte: Lovers |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti