Hölmö hullu rakkaus (Crazy, Stupid, Love) (2011)
Heti alkukohtauksessa Emily (Julianne Moore) ilmoittaa miehelleen Calille (Steve Carell) haluavansa avioeron. Cal muuttaa pois ja parkuu tuskaansa baarissa pari viikkoa putkeen. Pelimies Jacob (Ryan Gosling) kyllästyy kuuntelemaan sitä ja päättää tuunata Calistakin pelimiehen. Tämä hoituu vaateostoksilla, parturilla ja muutamalla iskuvinkillä. Cal alkaa kaataa naisia kuin heinää tehdäkseen Emilyn mustasukkaiseksi, mutta meinaa hukata samalla itsensä. Ja sitten Jacob löytää Hannahin (Emma Stone), joka muuttaa kaiken. Pelimiehestä tulee yhdessä yössä tohvelit noutava koiranpentu.
En ole yleensäkään mikään romanttisten komedioiden suuri ihailija, mutta odotin silti tältä leffalta vähän enemmän. Epäjohdonmukaisuuksia ja epäuskottavuuksia piisaa, ja Marisa Tomein opettajahahmo on niin älyvapaa ettei ole edes hauska. Moore ja Carell ovat toki vakuuttavia, mutta missään vaiheessa ei katsojalle oikein selviä, miksi he oikein eroavat. Melkein alusta asti on selvää, että heillä on salaperäinen sielunyhteys, jotain sellaista, mitä voi löytää vain kerran elämässä, tosirakkautta! Ollenkaan selvää ei sen sijaan ole se, mikä ryppy tähän rakkauteen oikein tulee. Tai siis onhan se, koska vaimo on hypännyt sänkyyn nilkin Kevin Baconin kanssa... Mutta miksi? Eihän tosirakkaudessa tapahdu sellaista! Eihän?
Onneksi Hannahin ja Jacobin suhteessa sen sijaan ei ole pienintäkään vastoinkäymistä!
Käsikirjoituksen suurista aukoista huolimatta elokuvasta jää ihan hyvä mieli, koska se naurattaa. Hauskaa sompailua syntyy siitäkin, että Calin ja Emilyn poika on ihastunut lapsenvahtiin, joka puolestaan on korviaan myöten lätkässä Caliin. Ja toisin kuin useimmat romanttiset komediat, tämä onnistuu jopa tarjoamaan yllättävän käänteen, jonka jälkeen katsoja tuntee itsensä tyhmäksi. Siinähän se oli koko ajan, ilmiselvä juttu. Virkistävää.
Ps. Josh Groban sivuroolissa!
198. kulttuuriteko 23.9.2011
Timo Kotipelto Duo @ Amarillo, Tampere
Vaikka olenkin jo lähes luopunut toivosta saada tänä vuonna 365 kulttuuritekoa kasaan, alan käydä niiden suhteen yhä epätoivoisemmaksi. Vuoden alussa en olisi kelpuuttanut tätä kulttuuritekolistalleni, mutta menköön nyt. Käytyämme katsomassa em. elokuvan menimme ystäväni kanssa Amarilloon yksille odottelemaan bussia, ja siellä olikin melkoinen meininki mustanpuhuvan kansanosan muodossa. Emme nähneet Kotipeltoa tungokselta, mutta kuulimme hänen lauleskelevan useita covereita ja käytimme ehkä varttitunnin pohdiskellen, mistä bändistä Kotipelto olikaan ja kukahan mahtaa olla duon toinen osapuoli. (Googlasin: se on Sonata Arctican kitaristi Jani Liimatainen. Ja jos joku ei vielä tiedä, Timo Kotipelto on siis Stratovariuksen solisti. Ihme kyllä onnistuimme pääsemään tästä yksimielisyyteen ilman Googleakin.)
 |
| (Kuva ei ole itse otettu vaan internetistä julkeasti anastettu.) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti