W. Somerset Maugham: Näyttelijätär (1937)
Valitsin tämän kirjan omalla vuorollani lukupiirissä luettavaksi, lähinnä koska noin viittätoista ensimmäistä yritystäni ei ollut kirjastossa tarpeeksi useita kappaleita paikalla. Olin ostanut kirjan joskus parilla eurolla Kirjatorilta, koska tykkäsin leffasta (Being Julia, 2004), jonka kävin katsomassa tuoreeltaan leffateatterissa. Vaikka elokuva oli siis todellakin mielestäni loistava, oletin kuitenkin, että kirja olisi tappavan tylsä, lähinnä sen kirjoitusajankohdan vuoksi. Sain kuitenkin tehdä täyskäännöksen heti ensimmäisillä sivuilla, sillä tarina tempaisi heti mukaansa ja ihastuin Juliaan välittömästi myös kirjallisena hahmona.
 |
| Annette Bening Julia Lambertina elokuvassa Being Julia. |
Kirja kertoo Julia Lambertista, joka vuonna 1938 on Lontoon ja koko Englannin suurin näyttelijätär. Alussa Julia istahtaa lattialle katselemaan vanhoja valokuvia ja niiden myötä lukija pääsee seuraamaan takaumaa, joka kertoo hänen ja hänen miehensä Michaelin suhteen ensiaskelista. Michael on "Englannin kaunein mies", mutta ei kaksinen näyttelijä, joten avioitumisen jälkeen Michael perustaa oman teatterin palvelemaan Julian uraa. Juliasta tulee suuri tähti ja Michael valvoo tiukasti tämän jokaista suupalaa niin että vielä keski-ikäisenäkin Julia voi esittää nuorten tyttöjen rooleja luontevasti. Heti kirjan alussa Julia tapaakin huomattavasti nuoremman miehen, josta tulee hänen rakastajansa. Julia ei kuitenkaan vaikuta miltään puumanaiselta, vaan ikään kuin ajautuu vahingossa suhteeseen. Hän on kuitenkin välittömästi tilanteen tasalla ja ammentaa käyttäytymisohjeita rooleista joita on näytellyt. Kun nuori rakastaja sitten rakastuu itse kunnialliseen tyttöön, Julia kostaa - mutta tekee sen niin hienovireisesti, että kohde kärsii, muttei tajua sitä kostoksi.
Vuosi elämästä -elokuvassa (96. kulttuuriteko) Tomin ja Gerrin parisuhdeonni vaatii yleisön ollakseen olemassa, eivätkä katsojat näe, millaista heidän elämänsä oikeasti on silloin kun yleisöä ei ole paikalla. Näyttelijättäressä sama ajatus on viety vielä pitemmälle. Teatterista on tullut Julian todellisuus ja hän näyttelee jopa perheenjäsenilleen aina jotakin roolia. Lukija näkee usein sulkeissa sen, mitä Julia todella ajattelee, ja joutuu monesti kummastelemaan, miksi tämä sanoo jotain niin paljon ajatuksistaan poikkeavaa. Julia on taitava juonittelija ja osaa näytellä kaikki omalle puolelleen ja kääntää jokaisen tilanteen edukseen. Hauskin on ehkä kohta, jossa hän on tulkinnut näytelmätekstiä "väärin" ja lirkuttelee sitten vihaisen näytelmäkirjailijan uskomaan, että juuri niin hän oli sen tarkoittanutkin. Julian aikuinen poika pohtii, millainen hänen äitinsä mahtaa oikeasti olla, vai onko häntä edes olemassa. Hän sanoo Julialle, että hänen tekisi joskus mieli avata yllättäen ovi kun äiti on yksin huoneessaan, mutta pelkää, ettei sisällä olisikaan ketään.
Koko tarinan läpi kulkee outo vire, joka houkuttelee lukijaa epäilemään useampaakin hahmoa homoseksuaalisista taipumuksista. Julian aviomies esimerkiksi on vain hyvillään kun Julia synnytyksen jälkeen lakkaa viimein haluamasta seksiä ja tahtoo muuttaa eri makuuhuoneeseen nukkumaan. Julialla taas on vanhempi naispuolinen ystävätär, joka on koko elämänsä ajan rakastunut Juliaan, ja kaikki tietävät sen. Kun tämä lavertelee Michaelille mitä Juliasta ja tämän rakastajasta huhutaan, Michael vain naureskelee asialle hyväntuulisesti.
Tarina paisuu loppua kohden naiseuden ja itsenäisyyden ylistykseksi. Mihin miehiä tarvitaan, kun voi saada kunnon pihvin ja lasin olutta? Julia on kaikkine vikoineen niin värikäs, elävä ja uskomaton hahmo, että häntä itseään voi pitää eräänä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti