Anni Nykänen: Mummo (2010)
Jatketaanpa hetki sarjakuvan tiimoilta. Tämäkin albumi oli Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana. Olin muuten vähän hämmentynyt siitä, että näitä finalisteja oli kirjastosta hyvin saatavilla vielä torstaina ja ne oli jopa auliisti laitettu esille niin ettei niitä tarvinnut edes itse tonkia hyllystä. Minulla on tällä hetkellä kaiketi neljä ehdokasta lainassa, mukaan lukien toinen voittajista (josta joku on viikonlopun aikana tehnyt varauksen). Tällainen ei ikinä onnistuisi "Kirja-Finlandian" ehdokkaiden suhteen. Varausjono olisi kilometrien mittainen jo ennen ehdokkaiden julkistamista. Onko siis tulkittava, että Sarjakuva-Finlandia ei herätä sarjakuvien lukijoissa yhtä suurta arvostusta kuin Finlandia kirjojen lukijoissa? Vai onko asia nähtävä niin, että sarjakuvan lukijat ostavat haluamansa sarjakuvat ennemmin kuin lainaavat ne kirjastosta?
Pohdiskelin tätä sarjakuvien ostamisen problematiikkaa jo eilen Tampere Kuplii -tapahtumassa. Uutuuskirjathan ovat superkalliita, enkä koskaan osta niitä. Jos haluan todella lukea jonkun uuden kirjan, varaan sen kirjastosta ja kitisen siitäkin 80 sentin maksusta. Siitä huolimatta asuntomme pursuilee kirjoja, koska haalin niitä sitäkin enemmän Kirjatorilta, divareista ja kierrätyshyllyiltä. Siispä olen yrittänyt nyt pitäytyä siinä, että en alkaisi ostella sarjakuvia vielä lisäksi. Mutta uutuussarjakuvat ovat kyllä halvempia kuin uutuuskirjat. Toisaalta, onko niissä enemmän vai vähemmän vastinetta rahalle, kun tekstiä on vähän, mutta kuvia paljon? Ainakin värillisissä sarjakuvissa on enemmän vastinetta kuin mustavalkoisissa, eikö? Sarjakuvia harvoin näkee alennusmyynneissä niin että diili olisi oikeasti hyvä. Ehkä niillä on taipumusta kerätä itseensä ajan myötä lisää arvoa, kun kirjoilla kestää pari vuotta päätyä ensin kahden euron viikoille ja sitten sata vuotta päätyä metsästettyjen harvinaisuuksien listalle.
No niin. Asiaan. Olen nyt kirjoittanut tätä tekstiä jo kolme päivää pääsemättä itse Mummoon. Albumi kertoo aika lailla nimensä mukaan mummosta ja mummoilusta. Mummo ruokkii kaikki nälkäänäkevät, raahaa melkeinpä maahanmuuttajan kadulta kotiinsa syömään. Mummo neuloo kuten mummojen kuuluukin ja ollessaan dopingin tarpeessa lorauttaa kahvin sekaan teräviä. Mummo latelee nuorisolle kovia sanoa ratikassa: "Istukaa nyt niin jaksatte vanhana seistä!" Mummo varautuu tulevaisuuteen katselemalla yksiöitä valmiiksi sitä aikaa varten kun vaari kupsahtaa - ja kertoo tämän vaarille. Mummolla on tietysti kissa, joka muistuttaa enemmän palloa kuin kissaa. Kun mummo ja vaari muuttavat kerrostaloasuntoon, mummon suosikkiharrastus on naapurien kyttääminen - ja kun toimintaa ei kuulu, mummo hakkaa seinään ja huutaa: "Olisko jo parisuheneuvottelun aika!?!" Kun puhelinmyyjä sanoo sanan "ilmainen", mummo tilaa kaikki lehdet mitä hällä on tarjota.
Mummo on siis aika klassista mummoille irvailua, kuitenkin hyvällä maulla ja mielellä. Jääkaappimme ovessa oli joskus Lahdessa postikortti. jossa luki: "Ärhäkkä asenne ehkäisee dementiaa". Mummo-albumi kokonaisuudessaan julistaa samaa ideologiaa. Suosittelen. (Ideologiaa ja albumia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti