94. kulttuuriteko 12.4.2011
Niin lähellä, niin kaukana (2003)
Anteeksi, anteeksi, anteeksi. Tuntuu aina tosi pahalta morkata aloittelevien elokuvantekijöiden tuotoksia, mutta ei voi mitään, koska tämä on kertakaikkisen huono leffa. Olin uskoakseni nähnyt tämän aiemminkin, todennäköisesti neulomisen vaikutuksen alaisena, mutta koska en muistanut siitä mitään, lainasin sen uudelleen. Kyseessä on Janne Heinosen ja Tommi Moilasen TAMKin viestintälinjan opinnäytetyö, nelikymmenminuuttinen lyhytelokuva.
Leffa on kivan näköinen, lähinnä siksi, että se on kuvattu kesällä ja saatu Suomen kesä näyttämään todellista idyllisemmältä. Juoni on kuitenkin ihan hattaraa eikä leffassa tapahdu yhtään mitään yllättävää tai erikoista. Kaikki juonenkäänteet ovat ilmeisiä ja ennalta-arvattavia, hahmot jäävät litteiksi ja ennen kaikkea ärsyttäviksi. Eräs näyttelijöistä (en ala sentään morkata aloittelijoita nimeltä) on niin suunnattoman surkea, että leffan katselusta tulee pelkästään sen takia tuskainen kokemus. Ja kun juoni ei tarjoa mihikään mitään uutta, siihen on pitänyt tunkea kaikki mahdolliset ongelmat: pettämiset, kännäilyt, läheltä piti -hukkumiset, ankarat isät, liian suuret vaatimukset, kompleksiset kaverisuhteet ja luuseriuden tuntemukset. Mitään näistä ongelmista ei lopulta selvitetä tai käsitellä, vaan lopulta todetaan vaan, että hei antakaa mun olla sellanen kun mä oon, vaikka mä en ees ite tiiä millanen mä oon! Ja matkan varrella luodaan liuta merkitseviä katseita.
95. kulttuuriteko 13.4.2011
Ville Ranta: Ohjeita rakastaville (2010)
Ohuen ohut sarjakuvalärpäke kertoo siitä, miltä tuntuu rakastaa epätoivoisesti, siis mielestäni suoraan sanoen läheisriippuvuudesta. Pääosassa ovat kaksi nallea, jotka vuoroin keskustelevat suhteestaan, vuoroin kylpevät spermassa ja sydämissä. En arvosta tällaista pehmolelupornoa, enkä tykännyt myöskään lennokkaasta piirtojäljestä, joka näyttää tulleen viisivuotiaan kynästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti