Vuosi elämästä (Another Year) (2010)
Niin kuin tätä blogia ei olisi olemassa ilman sen lukijoita, Tomin ja Gerrin perheonnea ei olisi olemassa ilman yleisöä.
Leffa kertoo keskiluokkaisesta ja -ikäisestä pariskunnasta, heidän ystävistään ja perheestään vuoden ajalta. Kaikki vaikuttavat pitävän heitä todella onnekkaina, koska heillä on toisensa. Niinpä he näkevät asian itse samoin. Tosiasiassa emme kuitenkaan opi itse pariskunnasta juuri mitään ja näemme heidät harvoin kahden kesken. Silloin he yleensä analysoivat ystäviensä käyttäytymistä. Jokaiseen elokuvan vuodenaikaan kuuluu ainakin yksi lounas tai illallinen, jonka ääreen pariskunta kerää ystäviään ja perheenjäseniään. Olennaista näissä ruokaorgioissa on se, että vieras alkaa yleensä tuntea itsensä todella onnettomaksi ja itkeskellä.
Leffa alkaa ihan herttaisesti ja Tomia ja Gerriä täytyy pitää söpönä parina. Gerrin työkaveri Mary on heidän vakiovieraansa ja hänellä on aina kerrottavanaan pitkä ja pitkästyttävä tarina siitä, millaisia hankaluuksia hän kohtasi matkallaan parin luo. Humalatilastaan riippuen Mary on milloin pirtsakka sinkku, milloin epätoivoinen vanhapiika. Mutta ennen kaikkea Mary on symppis, empaattinen ja suloisella tavalla kaheli. Hän flirttailee mielellään pariskunnan pojan, Joen kanssa. Ongelmat alkavat kun Joe onnistuu viimein löytämään itselleen tyttöystävän ja tuo tämän vanhemmilleen näytille kun Mary sattuu olemaan samaan aikaan kylässä. Mary erehtyy sanomaan mielipiteensä tytöstä Gerrille ja saa tulevina kuukausina hyytävän kylmää kohtelua, joka ajaa hänet hermoromahduksen partaalle. Ja siinä vaiheessa Tomia ja Gerriä alkaa todella vihata.
Sivumennen sanoen, Joen tyttöystävä Katie hahmona on kuin Happy-Go-Luckyn (71. kulttuuriteko) Poppy olisi siirretty sellaisenaan tähän elokuvaan. Mike Leigh on ohjannut molemmat, keskenään aika erilaiset elokuvat. Happy-Go-Luckysta en tykännyt yhtään. Siinä missä se on lapsekkaan iloluontoinen ja naiivi, Vuosi elämästä on satiirinen ja kiero, aikuisten kiusantekoa hiekkalaatikolla. Tykkäsin, vaikka näytinkin leffan jälkeen pesukarhulta KISSin keikalla. (Note to self: vedenkestävä ripsiväri!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti