Curtis Sittenfeld: Unelmieni mies (2006)
Vaikea kuvailla niitä fiiliksiä joita tämä kirja minussa herätti. Luin taas ihan tajuttoman kauan, vaikka kirja on tosi lyhyt, ja tätä oli mukavaa lueskella luku kerrallaan aina välillä kiireiden lomassa. Lähinnä tästä jäi käteen sellainen tunne, että kirja on niin yhdentekevä (kuitenkin hyvällä tavalla, toisin kuin esimerkiksi Candace Bushnellin Neljä blondia), että minun on täytynyt missata jotain ja oikeasti se onkin tosi syvällinen. Fiilis vain pahenee kun lukee kirjan saamia ylistäviä arvosteluja.
227-sivuiseen kirjaan on ahdettu tapahtumia Hannah Gavenerin elämästä neljäntoista vuoden ajalta. Se on aika kunnianhimoinen pyrkimys, jossa Sittenfeld onnistuu hyvin luoden pieniä tuokiokuvia Hannahista eri ikäisenä. Jokainen luku kertoo ikään kuin oman pienen tarinansa ja seuraavassa luvussa tuodaan kuin ohimennen esiin, mitä tärkeää lukujen välissä on tapahtunut.
Kirjan juoni on siis todella, todella yksinkertainen ja banaali. Alussa Hannah majailee tätinsä luona, koska perheen isä on heittänyt perheensä pihalle ja avioeroa viritellään parhaillaan. Isä on hallitseva tuulenpuuska, tornado, pyörremyrsky, siis ylipäänsä säätila, jonka mukaan on elettävä. Isä jättää Hannahiin traumoja, joista hän ei tahdo päästä yli koko tarinan aikana. Lisäksi Hannahilla on rumat silmälasit, isot tissit ja kaikki muut teini-iän ongelmat, minkä takia hän ei usko koskaan saavansa poikaystävää. Kun hän lopulta saa, ei hän usko sitä siltikään, eikä osaa arvostaa miehen hyväntahtoisuutta. Seuraavaksi hän säntääkin erikoislaatuiseen vapaaseen suhteeseen, jossa mies kohtelee häntä huonosti, mutta tuo säpinää elämään. Tietenkin Hannahilla on myös ylen kaunis ja fiksu sisko ja seksiä tihkuva miestennielijäserkku, jotka saavat Hannahin tuntemaan itsensä alituiseen kömpelöksi ja rumaksi. Kaiken takana kummittelee koko ajan pakkomielle pojasta, jonka kanssa Hannah kirjan alkupuolella viettää automatkan verran aikaa ja rakastuu. Kymmenen vuotta myöhemmin hän viimein ottaa ratkaisevan askeleen tavoitellakseen unelmiensa miestä, ja kirja huipentuu Hannahin kirjeeseen, jossa hän selittää viimeiset vaiheensa entiselle terapeutilleen. En vielä spoilannut mitään kovin raskauttavaa, mikäli joku haluaa lukea kirjan. En siis myöskään kerro miten kaikessa käy ja kuinka asiat järjestyvät, mutta vihjaan, että kyseessä on erittäin tavanomainen kasvutarina. Hannah oppii hyväksymään itsensä, pukeutumaan ja meikkaamaan paremmin, pääsee katkeruudestaan ja muuttuu kaikin puolin kivemmaksi ihmiseksi tehden matkan varrella erikoisiakin valintoja.
Sittenfeldin edellinen romaani Prep - elämänkoulu on ollut vuosia hyllyssäni ja luin sen joskus nelisen vuotta sitten kun olin juuri eronnut, ja vollotin koko ajan. En muista kirjasta juuri mitään, mutta surumielinen fiilis on jäänyt voimakkaasti mieleen. Luultavasti tosin surumielellä on enemmän tekemistä minun kuin kirjan kanssa, mutta jos nyt oikein muistan, kirjan sankarittarella Leellä on hyvin samanlaisia ongelmia kuin Hannahilla - uskoakseni jopa niitä liian isoja tissejä myöten. Pakkomielle johonkin poikaan liittyen oli myös iso osa juonta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat katoliseen sisäoppilaitokseen ja tiivis yhteisö ja lyhyempi ajanjakso kuin Unelmieni miehessä luovat jotenkin tiiviimmän tunnelman ja kirja pitää otteessaan paremmin. Jos Sittenfeldiin siis haluaa tutustua, suosittelen mieluummin Prepin lukemista.
 | |||
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti