Oscar-gaala: voittajat ja häviäjät

46/365
Oscar-gaala

Gaala: Voittaja vai häviäjä? Mielestäni Seth MacFarlane juonsi ihan kunniakkaasti. Suosikkivuoteni on kuitenkin edelleen 2011, jolloin gaalan juonsivat Anne Hathaway ja James Franco - ja ilmeisesti kaikkien muiden mielestä kyseessä oli katastrofaalisin juontopari Oscareiden historiassa.

Gaalan teemana oli tänä vuonna elokuvamusiikki ja sen vuoksi musiikkiesityksiä nähtiin poikkeuksellisen paljon. James Bondin viisikymmenvuotissynttäreitä muistettiin Bond-tribuutilla, joka huipentui Shirley Basseyn Goldfinger-esitykseen. Chicago-musikaalin Catherine Zeta-Jones lauloi. Adele ja Norah Jones esittivät Oscar-ehdokkaana olleet biisinsä. Barbra Streisandin lauluesitys huipensi In Memoriam -osion ja Les Misérables -tähdet esittivät sikermän elokuvan lauluista.

Varsinaisesti kaikkein kiinnostavinta Oscar-gaalassa on kuitenkin (voittajien lisäksi) julkkisten näkeminen. Oscareita katsoessa tuntuu melkein kuin he olisivat ihmisiä - kaikki ei suorassa lähetyksessä mene aina takuuvarmasti putkeen. Renee Zellweger näytti gaalassa harmaantuneelta, mahdollisesti huonolla kirurgilla käyneeltä ja mikä kaikkein kummallisinta, siltä että olisi kamoissa tai kännissä. Kristen Stewart taas näytti mustelmineen, sotkuisine hiuksineen ja jalkavammoineen kaikkea muuta kuin onnelliselta. Stewart saapui gaalaan ilman seuralaista ja nyt huhutaan, että ero Pattinsonista olisi lopullinen. Jennifer Lawrence osoitti olevansa vain ihminen kompastumalla matkallaan hakemaan Oscaria. Upea mekko sai senkin kuitenkin näyttämään melkein elegantilta, joten tarinan opetus lienee: tälläydy, niin kaadutkin kauniisti.

Punaisen maton voittajat

Amy Adams. Jos pääsisin Oscar-gaalan kaltaiseen tilaisuuteen, ottaisin minäkin siitä kaiken ilon irti ja pukeutuisin valtavaan prinsessamekkoon!

Täydellinen mekko täydelliselle vartalolle ja täydellinen väri täydelliselle iholle ja täydellisen värisille hiuksille. Tässä kokonaisuudessa on kaikki kohdallaan. Voin vain haaveilla, että omat hiukseni näyttäisivät tuolta edes kymmenen tunnin laittamisen jälkeen.

Jos olisin yhdeksänvuotiaana Oscar-gaalassa, pukeutuisin juuri näin. Paitsi että laukkuni olisi koiran sijaan pesukarhu ja mekkoni sinisen sijaan pinkki. (No totta puhuen, niin saattaisi olla vaikken olisikaan yhdeksänvuotias...)

Catherine Zeta-Jones saapui Oscar-patsaaksi pukeutuneena, mutta teki sen tyylillä.

Nicole Kidmanin mekko oli täydellisen muotoinen, ihanan kiiltävä ja jopa rock-henkinen. Kuolasin.

Jennifer Lawrencen upeasta mekosta on kuva alempana, mutta rakastin tässä kokonaisuudessa kaikkea kampausta, korviksia ja meikkiä myöten. J'Law on kuin morsian.

Punaisen maton ei-niin-voittajat

Kristen Stewartin mekossahan ei sinänsä mitään suurempaa vikaa ollut, mutta tuskinpa sitä edes kukaan katsoi kun huomio kiinnittyi muuten niin suttuiseen olemukseen. (Tässä kuvassa hiukset ovat vielä suhteellisen siististi, mutta päätellen siitä mihin tilaan ne illan mittaan päätyivät, Kristenillä on tapanaan haroa ja pöyhiä niitä. Lopputulos ei juhlava.)

Jennifer Anistonin mekkohan on upea ja itse toki suosin tätä hiustyyliä niin arkena kuin juhlissakin. Se kuitenkin johtuu siitä että olen köyhä opiskelija. (Toisaalta olisi kiva jos sotkuinen tukka tulisi muotiin, sitten olisin tosi trendikäs!)

Helena Bonham-Carter on yhtä tyylikäs kuin roolissaan Les Misérablesissa. No mutta toisaalta, mitä odotitte?

Brandi Glanville(?). Joku turha tosi-tv-tähti. Yläosan katsominenkin ahdistaa ja olen ihan varma, että näin nännin jo alkuillasta.

Oscar-voittajat

Minä: Veikkasin 12/22 oikein. Voittaja vai häviäjä? Tunnen itseni ehkä enemmän häviäjäksi, koska loppua kohti gaala muuttui trilleriksi ja kaikki ennusteet ja ennakkosuosikit kyseenalaistuivat. Onnistuin veikkaamaan pieleen sekä ohjaajan, naispääosan että miessivuosan, mikä vähän harmittaa. Oikein aavistelin miespääosan, naissivuosan ja parhaan elokuvan voittajat. Paras elokuva harmittaa hieman silti.

Erikoistehosteet: Pysti meni odotetusti Piin elämälle.

Puvustus: Odotetusti Anna Karenina. Henkilökohtaisesti arvostan enemmän Lumikin ja metsästäjän pukuja, mutta Anna Kareninassa toki on jouduttu vaatettamaan suuria massoja ja onnistuttu siinä varsin hyvin. Lisäksi olen iloinen, että visuaalisesti kaunis elokuva nappasi edes tämän yhden visuaalisen palkinnon.

Maskeeraus ja hiukset: Les Misérables. Veikkasin väärin, mutta olisihan se pitänyt arvata.

Leikkaus: Argo. Veikkasin pieleen uumoillessani optimistisesti, että Zero Dark Thirtyllä olisi edes jotain mahdollisuuksia gaalassa. Suomen kommentaattorit kertovat vuosi toisensa jälkeen, kuinka parhaan leikkauksen ja parhaan elokuvan pysti kulkevat yleensä käsi kädessä - ja olivat kerrankin oikeassa!

Kuvaus: Odotetusti Piin elämä. Kommentaattorina toiminut Dome Karukoski tosin totesi tämän pystin menneen sikäli väärään osoitteeseen, että kun Piin elämä on niin silkkaa erikoistehostetta (ja erikoistehostepalkinto meni Domenkin mukaan oikealle leffalle), se tarkoittaa sitä, että kuvaaja käytännössä kuvaa vihreää taustaa ja säätää valoja. Näin olen itsekin asian järkeillyt. Nyt herääkin kysymys, että jos kerran ammattikunnan edustajat äänestävät ammattikunnan Oscareista, siis kuvaajat valitsevat parhaan kuvauksen, tietävätkö kuvaajat oikeasti ollenkaan mitä tekevät? (Oikea osoite tälle Oscarille minun ja Domen mielestä olisi tietysti ollut Anna Karenina.)

Lavastus: Lincolnin voitto tuli kieltämättä ihan puskista. Oikea osoite olisi tällekin pystille ollut Anna Karenina. (Lavastajat kuitenkin vaikuttavat hieman paremmin tietävän mitä tekevät, kun eivät sentään myöntäneet Oscaria Hobitille.)

Äänitehosteet: Kategoriassa myönnettiin kaksois-Oscar Skyfallille ja Zero Dark Thirtylle. Tästä huolimatta onnistuin veikkaamaan väärin. Tuplapysti jaettiin viimeksi vuonna 1994.

Äänitys: Les Misérables ei yllättänyt.

Musiikki: Piin elämä. Jonkinmoinen ylläri, sillä veikkasin Anna Kareninaa ja moni muu ennustajaeukko taas Lincolnia, jonka musiikin säveltänyt John Williams on ollut ehdolla 48 Oscarin saajaksi ja voittanut viisi.

Laulu: Tästä ei varmaan kenelläkään ollut minkäänlaista epäilystä: Adelen Skyfall.

Lyhytelokuva: Curfew.

Lyhytanimaatio: Odotetusti Paperman.

Lyhytdokumentti: Inocente.

Dokumentti: Odotetusti Searching for Sugar Man.

Animaatio: Brave. Veikkasin pieleen, mutta tämä oli ylivoimainen ennakkosuosikki.

Vieraskielinen elokuva: Rakkaus, täysin ennalta-arvattavasti.

Alkuperäinen käsikirjoitus: Django Unchained. Tämä olikin mielenkiintoinen kategoria, jossa ei selvää voittajaa ollut ennalta nähtävissä. Veikkasin siis pieleen, niin kuin varmasti moni muukin. Alun wtf-reaktion jälkeen Django oli kuitenkin mielestäni ihan looginen ratkaisu.

Sovitettu käsikirjoitus: Argo. Arvasin oikein, mutta ylivoimaista voittajasuosikkia oli vaikea tässäkään kategoriassa nähdä.

Naissivuosa: Anne Hathaway (Les Misérables). Arvattava ja täysin oikeutettu pysti. Hyvä Anne!

Miessivuosa: Christoph Waltz (Django Unchained). Oma ja melkein kaikkien muidenkin voittajaennuste oli Tommy Lee Jones (Lincoln), mutta omalta osaltani veikkaus perustui siihen, että Waltz voitti Oscarin jo Kunniattomista paskiaisista. No johan siitä on viisi vuotta, oikeutettu voitto tämäkin.

Naispääosa: Tässä kohtaa päästäänkin illan suurimpiin häviäjiin. He ovat Jessica Chastain ja Emmanuelle Riva, joiden odotin käyvän kaksintaistoa pystistä, mutta jotka hävisivätkin sen 22-vuotiaalle tyttöselle, Jennifer Lawrencelle (Unelmien pelikirja). Tykkään kyllä Lawrencesta ja pidän häntä lupaavana, mutta tällä kertaa ja tässä seurassa pysti meni ehdottomasti väärälle naiselle!

Miespääosa: Daniel Day-Lewis (Lincoln). Tämä oli satavarma alusta asti, mutta toivoin viime hetkeen asti, että äreä Joaquin Phoenix olisi joutunut nousemaan lavalle ja pitämään puheen. Day-Lewis on ensimmäinen näyttelijä, joka on voittanut kolme pääosa-Oscaria.

Ohjaus: Ang Lee (Piin elämä). Tämän kategorian ehdokkaat hämmensivät ennustajia suuresti, sillä ainakin omasta mielestäni kategoriassa olivat ehdolla kaikkein vähiten potentiaalisten voittajaelokuvien ohjaajat. Tässä vaiheessa aamua jännitys oli käsinkosketeltavaa, eikä mikään ollut enää varmaa.

Elokuva: Argo, jokseenkin ennakoidusti. Toinen yleinen ennakkosuosikki oli Lincoln, ja vaikka joudummekin nyt tyytymään mielestäni hieman vaisuun Oscar-voittajaan, iloitsen ainakin siitä, ettei "vuoden paras elokuva" ole sentään se, jonka aikana tein jatkuvaa tylsyyskuolemaa. Argo on ihan hyvä leffa ja tässä kategoriassa olisi voinut käydä paljon huonomminkin.