Olen totta vieköön iloinen, että tämä päivä lopulta koitti. Olen nyt ensimmäisen kerran onnistunut katsomaan jokaisen Oscar-gaalassa parhaan elokuvan kategoriassa ehdolla olevista leffoista. Laskin juuri, että katsottuani nämä yhdeksän leffaa ja kymmenen minuuttia mainoksia jokaisen alussa, olen istunut elokuvateatterissa 22 tuntia. Siis melkein vuorokauden. Ja katsonut lisäksi The Sessionsin, Anna Kareninan, Mestarin ja Searching for Sugar Manin, jotka ovat ehdolla muissa kategorioissa. Siis reilusti yli vuorokauden verran elokuvia, joista suurinta osaa tuskin olisin muuten katsonut. Saatatte ehkä ihmetellä, miksi olen sen tehnyt samalla kun olen jatkuvasti valittanut liian pitkistä elokuvista.
No ensinnäkin, pidän projekteista. On aina lohdullista ja tyydyttävää kun on olemassa joku lista, josta voi ruksata suoritettuja kohtia. Se luo modernin maailman kaaokseen jotain hetkellistä järkeä. (Siksi olen tehnyt opintopisteistäkin taulukon johon niitä ruksailen).
Toiseksi, aiempina vuosina Oscar-ehdokasleffojen kyttääminen on tuottanut iloa, koska olen tuntenut todella katsovani hyviä elokuvia, joita en olisi muuten tullut katsoneeksi. (Tällä kertaa leffat eivät jostain syystä ole keskimäärin puhutelleet minua yhtä paljon kuin aiempien vuosien ehdokkaat.)
Kolmanneksi, yritän aina pyrkiä ulos omista rajoistani ja yksinkertaisesti tarvitsen listoja mennäkseni katsomaan elokuvia, joita en muuten menisi katsomaan. Nyt kun olen istunut elokuvateatterissa yli vuorokauden verran katsomassa elokuvia joita en halunnut nähdä, tunnen siitä kieroa tyydytystä. Melkein kuin ansaitsisin jo Katsoja-Oscarin. Tai ainakin Katsoja-Rascalin!
Ja samalla olen muuten oppinut paljon esimerkiksi USA:n historiasta ja Lähi-idästä, sekä saanut tiivistelmän kolmesta klassikkotarinasta joita en luultavasti koskaan tule lukemaan kirjoina. Elokuvien katsominen ei siis ole koskaan turhaa. Menkää elokuviin!
Pitemmittä jaarituksitta nyt lienee kuitenkin virallisen Oscar-ennusteen aika. Tässä se tulee.
Dokumentti: Searching for Sugar Man. Tämä on ainoa jonka olen dokumenttikategoriasta nähnyt ja perustankin arvaukseni lähinnä dokumentin näkyvyyteen: siihen, että se ylipäänsä oli ainoana näistä mahdollista nähdä elokuvateatterissa Suomessa. Vahvoilla saattaa olla myös palestiinalais-israelilainen 5 Broken Cameras, mutta olen taipuvainen uskomaan, että Akatemia valitsee mieluummin elämänmyönteisen, positiivisen, kiehtovan ja epäpoliittisen dokkarin.
Lyhytanimaatio: Paperman, koska se on neljästä näkemästäni ehdokkaasta perinteisin, parhaimman näköinen ja kuuloinen, tunnelmallinen ja söpö.
Äänitys: Les Misérables.
Äänitehosteet: Piin elämä.
Erikoistehosteet: Piin elämä, koska ennakkosuosikkina sille pitää jotain antaa, vaikkei se tärkeimpiin pysteihin (toivottavasti) ylläkään. Ja, no, 90-prosenttisesti tietokoneistettu tiikeri.
Laulu: Skyfall.
Musiikki: Anna Karenina.
Puvustus: Anna Karenina.
Maskeeraus ja hiukset: Siis ensinnäkin, onko tämä ehdokaslista vitsi? Miksei Lincoln? Pakko veikata että Hobitti: Odottamaton matka.
Lavastus: Anna Karenina.
Leikkaus: Zero Dark Thirty. Tätä nyt vaan on yksinkertaisesti mahdoton veikata perustuen mihinkään, kun tänä vuonna ei ole mukana The Social Networkin kaltaista leffaa, jota katsoessa jopa minä tulin tietoiseksi leikkauksesta.
Kuvaus: Piin elämä, koska viime vuonna kuvauspysti meni odotetusti Hugolle, joka myös brassaili 3D-tekniikalla ja värikylläisyydellä.
Vieraskielinen elokuva: Rakkaus. Pääsemällä ehdokkaaksi paras elokuva -kategoriaan se on jo käytännössä lunastanut voittonsa vieraskielisen elokuvan kategoriassa.
Animaatio: Olen hieman epävarma siitä, painotetaanko parhaan animaation valinnassa sitä miltä se näyttää, vai sitä millainen se muuten on elokuvana. Oli miten oli, en ehtinyt katsoa yhtään ehdokasta, pelkät trailerit. Hakuammuntaa, mutta The Pirates! Band of Misfits.
Sovitettu käsikirjoitus: Argo.
Alkuperäinen käsikirjoitus: Zero Dark Thirty.
Naissivuosa: Haastavaa. Veikkaan Anne Hathawayta (Les Misérables), mutta myös Helen Hunt (The Sessions) on ihan mahdollinen valinta.
Miessivuosa: Siinä mielessä tasainen kilpailu, että kaikilla ehdokkailla on jo vähintään yksi pysti hyllyssään. Veikkaan siis Tommy Lee Jonesia (Lincoln).
Naispääosa: Jessica Chastain (Zero Dark Thirty). Chastain on viime vuosina tehnyt monia vahvoja rooleja ja osoittanut luontaista karismaa, jolle vielä puuttuva Oscar-pysti olisi luonnollinen jatkumo. Ainoa mahdollinen haastaja tässä kategoriassa on Emmanuelle Riva (Rakkaus).
Miespääosa: Yhtä haastavaa kuin naissivuosan arvaaminen. Pystistä epäilemättä kilpailevat Joaquin Phoenix (Mestari) ja Daniel Day-Lewis (Lincoln). Koska Phoenix saattaa menettää ääniä Oscar-vastaisilla kommenteillaan, veikkaan jälkimmäistä.
Ohjaus: Kahtena aiempana vuonna tämä pysti on ollut helppo veikata, koska yksi elokuva on ollut ylitse muiden ja loogisesti ohjauspysti on mennyt sille, joka on ohjannut parhaan elokuvan. Tänä vuonna olen voittajaelokuvasta pihalla kuin lumiukko ja pakkaa hämmentää se, ettei niin monen potentiaalisen voittajaelokuvan ohjaaja ole ollenkaan ehdolla ohjauksestaan. Lähdenkin arvauksessani aivan villeille vesille ja veikkaan voittajaksi Michael Hanekea (Rakkaus)!
Elokuva: Kuten sanottua, parhaan elokuvan pystin voittajaa vaikuttaa olevan mahdotonta veikata. Luultavasti yllätyn mistä tahansa tuloksesta. En osaa sanoa johtuuko tämä siitä, että 2012 on ollut poikkeuksellisen hyvä elokuvavuosi, vai siitä että se on ollut poikkeuksellisen huono. (Ainakin silloin on tehty poikkeuksellisen pitkiä elokuvia.) Joudun käyttämään fiilispohjaista eliminointitaktiikkaa heittäessäni tähän arvauksen.
Nämä neljä pystyin karsimaan helposti. Jäljelle jääneistä onkin jo vaikeampi arvata. Jos oletettaisiin, että parhaan elokuvan pysti kuitenkin menisi samalle leffalle kuin parhaan ohjaajan, jäljelle jäävät vaihtoehdot olisivat Beasts of the Southern Wild ja Lincoln. Jo näistä kahdesta olisi vaikea valita: joko superpitkä, supertylsä ja superamerikkalainen elokuva, tai kaikista muista leffoista lyhyydellään erottuva pienen budjetin taiteellisempi indiepläjäys, joka tuntuu kolmituntiselta vaikka kestää vain puolitoista tuntia. Tässä tapauksessa kallistuisin ehkä kuitenkin vastentahtoisesti Lincolnin puoleen, joka on myös todennäköinen miespääosapystin voittaja.
Mutta. Koska lähdin kuvitteellisten veikkauspalkintojeni jaossa sille linjalle, että Haneke voittaa ohjaajapystin ikään kuin kunnianosoituksena ehdokkuudestaan, on omassa arvausleikissäni siis aivan mahdollista että parhaan elokuvan pystin voittaa leffa, jonka ohjaaja ei edes ole ehdolla.
Argo on suhteellisen kiinnostava, jännittävä ja hyvänhenkinen elokuva, joka on kahminut paljon muita palkintoja tänä vuonna. Les Misérables taas kuulostaa paperilla oikealta Oscar-elokuvien äidiltä ja haali kaikkiaan kahdeksan ehdokkuuttakin. Lisäksi sen ohjaaja Tom Hooper keräsi toissavuonna neljä viidestä "tärkeimmästä" pystistä elokuvallaan Kuninkaan puhe. Kun Django Unchained jo karsittiin liian väkivaltaisena ja Rakkaus liian ulkomaalaisena, jäljelle elokuvista joiden ohjaaja ei ole ehdolla, jää vielä Zero Dark Thirty. (Seuraatteko logiikkaani? Ai ette?) Jatketaan karsintaa.
Les Misérables. Ihan liian pitkä, tylsä ja laulettu. Elokuvan nimi viittaa yleisöön, joka sitä katsoo. Sitä paitsi olisi epätodennäköistä, että voittajaelokuva olisi leffa, joka ei edes ole ehdolla käsikirjoituksesta tai leikkauksesta.
Jäljellä ovat siis Argo ja Zero Dark Thirty, jotka molemmat kertovat CIA:n operaatiosta. Kuinkas tässä näin kävi?
Argoa puoltaa sen helpostilähestyttävyys, positiivinen mieliala, useat kahmitut palkinnot ja se, että se sivuaa elokuva-alaa - ja sitähän elokuva-ala rakastaa. Sen heikkous on se, että ainoa siitä ehdolla oleva näyttelijä on Alan Arkin (miessivuosa), jolla tuskin on mitään toivoa voittaa pystiä. Mielestäni Argo olisi myös jokseenkin "vaisu" voittaja.
Zero Dark Thirtyä puoltaa se, että ohjaaja Kathryn Bigelow'n leffa Hurt Locker putsasi yllättäen Oscar-pöydän vuonna 2010 (paras elokuva, ohjaus, alkuperäinen käsikirjoitus, äänitys, äänitehosteet ja leikkaus) ja että Jessica Chastain todennäköisesti voittaa siitä naispääosapystin. Leffa on kuitenkin poliittisesti tulenarka verrattuna Argoon ja sen voitosta tulisi ehkä samanlainen syyllinen olo kuin leffan lopusta, joka saa katsojan riemuitsemaan siitä, kuinka kiduttamisesta on vihdoin edistytty murhaan.
En pysty valitsemaan näistä kahdesta. Mahdotonta. Joudutte tyytymään tuplaveikkaukseen ja mahdollisuudet ovat melko hyvät siihenkin, että en silti osu oikeaan. Edessä on jännittävä yö.
Jäljellä ovat siis Argo ja Zero Dark Thirty, jotka molemmat kertovat CIA:n operaatiosta. Kuinkas tässä näin kävi?
Argoa puoltaa sen helpostilähestyttävyys, positiivinen mieliala, useat kahmitut palkinnot ja se, että se sivuaa elokuva-alaa - ja sitähän elokuva-ala rakastaa. Sen heikkous on se, että ainoa siitä ehdolla oleva näyttelijä on Alan Arkin (miessivuosa), jolla tuskin on mitään toivoa voittaa pystiä. Mielestäni Argo olisi myös jokseenkin "vaisu" voittaja.
Zero Dark Thirtyä puoltaa se, että ohjaaja Kathryn Bigelow'n leffa Hurt Locker putsasi yllättäen Oscar-pöydän vuonna 2010 (paras elokuva, ohjaus, alkuperäinen käsikirjoitus, äänitys, äänitehosteet ja leikkaus) ja että Jessica Chastain todennäköisesti voittaa siitä naispääosapystin. Leffa on kuitenkin poliittisesti tulenarka verrattuna Argoon ja sen voitosta tulisi ehkä samanlainen syyllinen olo kuin leffan lopusta, joka saa katsojan riemuitsemaan siitä, kuinka kiduttamisesta on vihdoin edistytty murhaan.
En pysty valitsemaan näistä kahdesta. Mahdotonta. Joudutte tyytymään tuplaveikkaukseen ja mahdollisuudet ovat melko hyvät siihenkin, että en silti osu oikeaan. Edessä on jännittävä yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti