OMG! Lisää blingiä!

210/365

Laura Paloheimo: OMG (2013)

Siis OMG mitä kansitaidetta! Kuolahan tässä alkoi jo valua, eikä nappaamani - tai ylipäänsä mikään - kuva tee sille sitä oikeutta jonka se ansaitsisi. Mutta OMG, nimittäin joku kirjastomörkö on muovittanut kirjan saksien turhat sisäliepeet pois ja ilmeisesti niiden mukana on kadonnut tieto siitä, kuka nämä herkulliset namikannet on suunnitellut. Höh. Oletettavasti kyseessä on kuitenkin sama taiteiija, joka on toteuttanut itseään Laura Paloheimon esikoisen, Klaukkalan parissa. Molempien kirjojen ansioksi voidaan lukea se, että ne on helppo tunnistaa chick litiksi, joka vielä harvinaisena genrenä suomalaisessa kirjallisuudessa tarvitsee joukosta erottuvat kannet.

Nyt ehkä ihmettelette, miksi kuvasin kirjan aakkospussin enkä esimerkiksi polttareistani jääneen pinkin puuhkan kanssa, joka sekin olisi sopinut teemaan aivan hyvin, niin kuin myös häistä jäänyt tiara. Syynä on se, että tämä kirja sai minut luultavasti ensimmäisen kerran ikinä ostamaan pussillisen aakkosia. On muuten ihan hyvä pussi!

Tarinan päähenkilö Anna on niin henkisesti kuin fyysisestikin koukussa aakkosiin. Fyysisesti siksi, että niillä hän lääkitsee kaikkia ongelmiaan sydänsuruista työstressiin. Henkisesti siksi, että hän on kehittänyt pakkomielteen löytää Täydellinen Aakkospussi, joka sisältäisi kaikki aakkoset a:sta ö:hön. (Popsin pussin suihini muistamatta tarkastella karkkeja lähemmin, joten kertokaa joku viisaampi: onko aakkospusseissa oikeasti käytössä myös ääkköset?) Lukujen otsikotkin rakentuvat kirjassa aakkoskarkkien kuvien ympärille ja karkeista tolkutetaan sen verran paljon, että se alkaa jo melkeinpä tuntua tuotesijoittelulta.

Klaukkalaan verrattuna OMG ei kuitenkaan pidä niin läpinäkyvästi sisällään merkkien viljelyä, joka Paloheimon esikoisteosta lukiessa tuntui välillä päälleliimatulta ja teennäiseltä yritykseltä alleviivata sitä, että chick litissä kuuluu viljellä merkkejä, olipa se kuinka epäuskottavaa tahansa Suomen oloissa. Kirjat osoittavat siis kuitenkin jonkinlaista rakenteellista yhdenmukaisuutta, joka tuo tuttuuden tunteen jo kirjailijan toista teosta lukiessa: Anna näkee maailman aakkosten kautta ja Julia laukkujen.

Myös draaman kaari vaikuttaa aluksi melko yhteneväiseltä, sillä myös Annan suhde päättyy kirjan alkumetreillä ja sen jälkeen tämä ajelehtii murheissaan aakkoset kellukkeinaan päätyen lopulta etsimään deittiä netistä. Avioliiton kariuduttua hän asuu parhaan ystävänsä ja yhtiökumppaninsa Karlan luona, joka saa Annan aina tuntemaan itsensä hoikaksi, koska on itse valtamerilaivan kokoinen. Juuri tämän syvemmälle ystävyyden syövereihin ei sukelleta. Yhteiselo uhkaa lopulta koitua suhteen ja ystävysten yhteisen firman, kaupungin suosituimman hääpalvelun OMG:n kohtaloksi.

Mukana naisten jaloissa pyörii niin paljon miehiä, että sen kolmen viikon (!) aikana kun tätä silmät ristissä yritin tahkota totutellessani pitkiin työ(harjoittelu)päiviin ehdin jo unohtaa kirjan alkupäässä esitellyt tyypit siihen mennessä kun he esiintyivät tarinassa uudestaan. Rokkistara Sam on kuitenkin ainoa muistamisen arvoinen heppu.

En tiedä pitäisikö lukea kirjan ansioksi vai tappioksi se, ettei Anna ole hahmona ollenkaan niin bimbo kuin Klaukkalan Julia. Itse ehkä viehätyin ja samalla kammotuin Julian täydellisestä överiydestä ja vaikka Anna onkin aika kahjo, on hänessä ehdottomasti enemmän vakavuutta ja murhetta. Tämä tuo hänet lähemmäs suomalaisen kirjallisuuden kaanonia ja vie samalla kauemmas chick lit -sankarittarista.

Kirjasta ehkä kaiken kaikkiaan jää vähän sellainen olo, etten oikein keksi, mitä se tarkalleen ottaen yrittää olla ja kertoa. Annan perhesuhteista olisi saanut kokonaan toisen, aivan erilaisen kirjan eriteltynä höttöaineksista. Jonkin sortin vakavampi tyyli voisi tulevaisuudessa sopia Paloheimolle. Lahjoja tällä selvästi on, mutta maailmassa on yksinkertaisesti niin paljon parempaakin chick litiä, etten näe mitään järjellistä syytä suositella tarttumaan juuri OMG:iin. Klaukkala nyt vielä meni kuriositeettina.

Mutta ai että on hienot kannet!

Neljäntoista pisteen vihje meneillään olevaan hassunhauskaan visailuun on tämä: Laura Paloheimo vierailee tilapäiskaupunkini pääkirjastossa marraskuussa. (Edelliset vihjeet edellisissä postauksissa.)