Kingiä Kingiä

206/365

Viimeinen yhteys: The Dead Zone (The Dead Zone) (1983)

Visailu blogin uudesta tukikohdasta käy kuumempana kuin koskaan ja uusimman, seitsemäntoista pisteen vihjeen näette yllä. (Missasitko aiemmat vihjeet? Plärää läpi kolme edellistä postausta!) Kuvan ottamisen ja tämän elokuvan katsomisen välillä vallitsee ajallis-spatiaalinen yhteys, jonka ratkaisemalla olet pian arvoituksen ytimessä.

Kaksi vuotta Hohdon ja viisi vuotta Carrien jälkeen Stephen King julkaisi kirjan nimeltä Kosketus (The Dead Zone). Kirjoja en Kingiltä ole kovin montaa lukenut, mutta leffoista useimmiten tykkään - etenkin niistä vanhemmista. Kuvittelisin että Viimeinen yhteys on ehkä ainakin elokuvana jäänyt hieman nimenomaan Carrien ja Hohdon jalkoihin tunnettuudessa, koska ne ovat niin hyviä King-kategorian ulkopuolellakin.

Viimeinen yhteys on ehdottomasti vähintään King-kategorian aatelia ja jännityselokuvana ylipäänsäkin ihan okei - paitsi ettei se suoranaisesti saa katsojaa tärisemään kauhusta. Kyse on enemmän psykologisesta piinasta ja raastavista tunteista kuin säikyttelystä, ja hyvä niin.

Johnny Smith (Christopher Walken) on nuori opettaja, jolla on elämä edessä ja kaunis kollega Sarah (Brooke Adams) kainalossa. Sitten hän kuitenkin joutuu auto-onnettomuuteen ja vajoaa sen seurauksena koomaan. Hänen herätessään aikaa on kulunut viisi vuotta, Sarah on mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Johnnysta tuntuu kuin hän olisi menettänyt kaiken yhdessä yössä. Mutta jotain on tullut tilalle (pahaenteistä musiikkia tähän väliin)...

Johnny nimittäin huomaa pystyvänsä näkemään asioita, mennyttä tai tulevaa, koskettamalla ihmisiä. Hän saa mediahuomiota niin hyvässä kuin pahassakin ja pian poliisi kiinnostuu hänen lahjastaan selvittäessään julmien seksuaalimurhien sarjaa. Tässäpä olisikin jo juoni nykyaikaiselle tv-sarjalle (jollainen myös on romaaniin perustuen olemassa), mutta sen sijaan, että tästä muodostuisi elokuvan pääjuoni, se on vain pieni haara matkalla kohti ihmisen sisäistä pahuutta. Tässä vaiheessa mainio Martin Sheen astuu kuvaan poliitikkona, joka on kiero kuin korkkiruuvi ja kovaa vauhtia matkalla presidentiksi.

Leffassa on paljon perinteisen jännityselokuvan aineksia, mutta siinä tapahtuu paljon ja mielestäni se on myös poikkeuksellisen juonekas jännäri. Johnny joutuu kohtaamaan menetyksen, tuskaa, loukattuja tunteita, syyllisyyttä ja "lahjan", jota itse pitää kirouksena. Altruismiin viittaava loppuratkaisu tuo jopa mieleen erään kristinuskossa varsin tunnetun henkilön ja tapahtumat, joita muistellaan pääsiäisen aikaan. Mielestäni Viimeinen yhteys on siis kaikkiaan poikkeuksellisen syvällinen King-leffa, joka kasvaa loppua kohti lähestulkoon eeppiseksi.