Oscarbuu

Oscarbuu

Viittaan tällä otsikolla iltapäivälehtien lanseeraamaan termiin "seksivau". Nykyään saa kieltä ilmeisesti käyttää ihan miten haluaa, niinpä minäkin teen mitä lystään. Otsikosta voi kenties osuvasti päätellä tunnelmiani gaalan jälkeen. Käydäänpä tärkeimpiä pointteja nopeasti läpi ennen kuin siirrytään elämässä eteenpäin. (Tampere Film Festival ensi viikolla!)

Kotikatsomo.

Eväät ja lavastus

Viime vuodet olen joutunut katsomaan Oscar-gaalan livenä yksin, korkeintaan nukkuva koira seuranani, mutta tänä vuonna minua onnisti ja ystäväni otti post-oscar-maanantain vapaaksi voidaakseen tapittaa gaalan kerrankin kokonaan. Änkeydyin hänen luokseen yökylään iloisena siitä, ettei yksikään ei-nukkuva tötteröpäinen koira häiritsisi Oscar-elämystäni. Mukaan pakkasin aiemmin päivällä valmistamaani Nutella-moussea, joka oli kerrassaan tajunnanräjäyttävää kamaa. Jos Nutella on mielestäsi hyvää, muttei aivan tarpeeksi makeaa, koetapa tätä reseptiä. En tiedä minkä fysiikan lakien mukaan Nutellasta voi tulla vielä makeampaa lisäämällä siihen ainoastaan kermaa, mutta näin se käy! Mousse on superhelppo kiireisenkin kulttuurikokkaajan valmistaa, joten anna sille mahdollisuus:

Nutella-mousse.

Oscarvaahto Nutellasta

(noin 6 maltillista annosta)

1 melkein kokonainen purkki Nutellaa (älä sorru jäljitelmiin!)

5 dl kermaa

Laita Nutella kulhoon ja pehmennä sitä mikrossa noin 15 sekuntia. Vatkaa kerma toisessa kulhossa vaahdoksi. Älä tee liian kiinteää vaahtoa, moussessa se saa olla pehmeää, muttei löysää. Lisää kermaa 3 rkl Nutellan joukkoon ja sekoita kunnes se on sekoittunut. (En tiedä miksi tämä näin piti tehdä, mutta noudatin alkuperäistä ohjetta.) Lisää sitten loput kermavaahdosta varovasti Nutellaan ja sekoittele, kunnes ne ovat täysin sekoittuneet. Laita mousse 2-3 tunniksi jääkaappiin. Koostumus ei mielestäni juurikaan muuttunut, joten tämä toimenpide ei liene välttämätön. Koristeeksi laitoin valkosuklaahippuja. Nam!

Chris Rock.

Teema

Okei, itse gaalaan. Kaikki lienevät kuulleen #OscarsSoWhite-kohusta palkintogaalan alla. En ole pitänyt Oscareita koskaan kovin poliittisena tapahtumana ja useampaan otteeseen muistan politiikkaan kalleellaan olleita puheita vaiennettaneen poistumismusiikilla. Vuonna 2013 Michelle Obama kuitenkin julkisti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittajan ja tänä vuonna lavalle asteli varapresidentti Joe Biden* vetoamaan Hollywoodiin ja yleisöön collegealueilla tapahtuvien seksuaalisten hyökkäysten pysäyttämiseksi. Niinpä voidaan ehkä sanoa, että Oscar-gaala on politisoitunut. Siksi oli aivan asiaankuuluvaa, että gaalan varsinainen teema oli sen alla koko ajan pöhissyt rotukysymys. Gaalan juontanut Chris Rock keskittyi alkumonologissaan pelkästään siihen ja aiheeseen palattiin yhä uudelleen ja uudelleen, ironisesti, itseironisesti ja naama peruslukemilla. Voin olla väärässäkin, mutta tuntui myös siltä, että lavalle marssitettiin tällä kertaa ennenkuulumaton määrä tummaihoisia esittelijöitä. Vähän niin kuin hyvittelymielessä. No, kiva ettei rotukysymystä pyyhkäisty maton alle merkityksettömänä juttuna, mutta teemaksi se oli vähän epäjuhlava ja tylsä.

Veikkaukset

Veikkasin voittajia 21 kategoriassa ja niistä 12 meni oikein. Tuntuu kuin olisin tässä joka vuosi huonompi! Ensimmäistä kertaa menin täysin pöpelikköön myös parhaan elokuvan osalta, sillä kumpikaan veikkauksista ei osunut oikeaan.

Brie Larson.

Odotetut

Leonardo DiCaprio voitti miespääosan Oscarin The Revenantista. Hän piti myös erittäin hyvin jäsennellyn ja vakuuttavan puheen, jossa sai näppärästi kiedottua oman voittonsa ja elokuvansa ilmastonmuutokseen ja siihen, ettei meidän pitäisi pitää planeettaamme itsestäänselvyytenä.

Odotetusti meni myös naispääosa, josta Oscarin pyydysti Brie Larson suorituksellaan Roomissa. Larson vaikutti niin nuoreksi voittajaksi aika coolilta, eikä vetistellyt tai soperrellut lainkaan. Voitto ei näyttänyt tulevan hänellekään suurena yllätyksenä.

Yllätys ei ollut myöskään Alicia Vikanderin sivuosavoitto Tanskalaisesta tytöstä. Ihan yhtä ansaittu kuin edellisetkin.

Spotlight.

Yllätykset

Miessivuosakategoriassa voittajaksi nousi lähes tuntemattomuudesta musta hevonen nimeltä Mark Rylance roolillaan Vakoojien sillassa. Tässä kategoriassa ei oikein ollut ketään ylitse muiden, joten yllätys oli ihan ymmärrettävä.

Sen sijaan todella vaikeasti järkeiltävissä on se, miten ihmeessä Sam Smith, jonka biisi ja esitys olivat yhtä tylsiä kuin nimensä, onnistui viemään Oscarin kotiin Bond-tunnarillaan Writing's on the wall. Selkeästi äänestäjät eivät ainakaan ole nähneet musiikkivideota, jossa Smith venkoilee ulinansa tahtiin aivan sietämättömällä tavalla. Lady Gaga peitti hämmästyksensä tappiostaan... no, paljon paremmin kuin kotikatsomomme. Hänen esityksensä gaalassa oli joka tapauksessa hieno ja koskettava.

Suurin yllätys oli kuitenkin vasta edessä ja koitti lopussa, kun parhaan elokuvan pysti jaettiin. Sen nappasi Spotlight, harmaa draama tärkeästä aiheesta. Sen voitto tuli niin sanotusti aivan puskista, mutta osaltaan osoittaa myös sen, mitä heti alkuun totesin: Oscarit ovat politisoitumassa. Puheessaan tekijät vetosivat paaviin raiskausten lopettamiseksi ja uskon palauttamiseksi.

Lady Gaga.

Ennätykset

Säveltäjä John Williamsilla on nyt taskussaan 50 Oscar-ehdokkuutta, mikä tekee hänestä eniten ehdokkuuksia keränneen elossa olevan henkilön.

Kuvaaja Emmanuel Lubezki voitti Oscarin työstään The Revenantissa ja hänestä tuli siten ensimmäinen kuvaaja, joka on voittanut kolme Oscaria peräkkäisinä vuosina.

Tässä gaalassa eniten Oscareita voitti Mad Max: Fury Road, joka lähti kotiin kuuden teknispainotteisen pystin kera.

Jacob Tremblay.

Söpöin

Gaalan ylivoimaisesti valovoimaisin tähti oli Roomista tuttu Jacob Tremblay. Kotikatsomo ihmetteli ettei hänelle herunut Oscar-ehdokkuutta, niin vakuuttavana pidimme hänen roolisuoritustaan Jackina. Toivottavasti yhdeksänvuotias Jacob säilyttää ylivertaisen herttaisuutensa ja voittaa Oscarin parinkymmenen vuoden päästä.

Sukua julkkikselle

Kaikissa kotimaisissa medioissa mainitaan aina Oscar-voittajien mahdolliset Suomi-kytkökset, joten niin täälläkin. Oscar-voittaja Alicia Vikander on neljäsosasuomalainen ja hänellä on suomalainen agentti. Hän jopa kiitti tätä puheessaan. Sukua julkkikselle!

Alicia Vikander.

*Myönnetään, en tiennyt kuka se tyyppi oli. 365 kulttuuritekoa ei ihan heti politisoidu.