Tampere Film Festival 2016
Pikainen katsaus Filkkareihin nyt kun ne ovat jo autuaasti takanapäin (ja staffilaiset kittaavat paraikaa ilmaista kaljaa napoihinsa, oih). Takaan että ehditte lukea tämän tekstin viidessä minuutissa, sillä tunnollisille graduajille ei heru täysimittaisia festareita eikä varsinkaan loputonta bloggausaikaa. Ehdin viikonlopun aikana kuitenkin käydä katsomassa neljä elokuvanäytöstä.
La 12.3.2016 @ Plevna 6
Penelope Spheeris
Wayne's Worldista ja mm. musiikkidokkareista tunnetun Penelope Spheerisin nimikkonäytöksessä nähtiin ohjaajan varhaista lyhytelokuvatuotantoa lähinnä 1960-70-luvuilta. Spheerisillä on omintakeinen tyyli tehdä "dokumentteja", joissa sekoittuvat fiktiiviset ja totuudelliset ainekset ja joissa ohjaaja on aina läsnä, joskus konkreettisesti kuvassa muita ohjailemassa. Osa sarjan lyhäreistä oli puhtaasti fiktiivisiä. Kaikkien elokuvien tyyliksi oli ohjelmassa määritelty "experimental", joka on yleensä paha merkki. Jonkinlaisen hämmennyksen valtaan sarjaa katsoessa kyllä jouduin, mutta viimeiset kolme elokuvaa olivat tosi mielenkiintoisia. Tuorein dokkari sarjassa oli vuodelta 1998 ja se kertoi Spheerisin äidistä. Kaksi sitä edeltävää puolestaan kertoivat Jimmy/Jenniferistä, naisen ja miehen välimaastoon sijoittuvasta transsukupuolisesta ja hänen ihmissuhteistaan. Aihetta käsitellään hyvin 1970-lukulaisesti, mikä on virkistävää katsottavaa 2010-luvulla. Samoin ovat vaatteet joita näissä lyhäreissä näkee. Lääh!
La 12.3.2016 @Plevna 2
Jennifer Reeder 2
Tässä lyhärikoosteessa oli neljä 20-30 minuutin mittaista elokuvaa - paras pituus lyhärille jos minulta kysytään. Nevermind, jossa Reeder huulisynkkaa Nirvanan biisiä, tosin kestää aivan liian kauan ja on korvia särkevää kärsimystä, jolle ei loppua näy. Se olikin muusta leffasarjasta hyvin irrallinen, sillä kaikki muut olivat huikeita ja keskenään hyvin samankaltaisia. Muut kolme elokuvaa jakoivat keskenään feministisen, naisia voimaannuttavan teeman, toivat esiin naisten keskinäisen solidaarisuuden ja olivat visuaalisesti kauniita. Oli hauskaa katsoa kerralla monta elokuvaa, sillä tietyt esineet ja asiat sekä osa näyttelijöistä siirtyivät sujuvasti osaksi seuraavankin leffan kalustoa. Yhteistä kaikille kolmelle leffalle oli myös se, että niiden päähenkilöt pitävät itselleen tsemppauspuheita tyyliin "sinä olet rakastava ja rakastettava, olet sen arvoinen, olet vahva soturi". Leffoissa oli jotain hyvin viatonta ja puhdasta ja ne tuottivat hyvää mieltä. Varmasti Filkkareiden ohjelmiston parhaimmistoa kautta aikojen. Valitettavasti jouduin kipittämään bussiin vähän ennen viimeisen leffan loppua. Nyyh.
Su 13.3. @ Niagara
Ydinvoima: Fukushima
Ostin tähän lipun, koska sen sai S-etukortilla vitosella (jihaa!), kun en oikein tiennyt mitä muutakaan katsoa. Näytökseen oli koottu Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen tehtyjä lyhäreitä, joissa tapahtuma tavalla tai toisella oli läsnä. Mukana oli dokumentteja, animaatiota ja fiktiota ihan mukavassa suhteessa. Suosikkini näytöksen leffoista oli 663114, laulukaskaasta ja onnettomuuden vaikutuksista sen elämään kertova animaatio.
Su 13.3. @ Niagara
Palkittu pitkä elokuva: Tuntematon pakolainen
Päätin mennä katsomaan palkittua pitkää elokuvaa, koska pääsääntöisesti tykkään pitkästä elokuvasta taiteen muotona enemmän kuin lyhäristä - samoin kuin pidän kirjoista enemmän kuin novelleista. Kilpailussa oli ehdolla useampikin, jotka olisin ollut kiinnostunut näkemään, mutta tämä ei oikeastaan kuulunut niihin. Saatoin ehkä vähän räplätä kännykkääkin elokuvan aikana. Ihan suoraan sanottuna en usko, että tämä oli kilpailun paras elokuva. Luultavasti se voitti aiheen ajankohtaisuuden takia, mutta kukaan ei muista sitä enää vuoden parin päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti