En vaan osaa (kirjoittaa sarjakuvista)

3-4/365
Milla Paloniemi: En vaan osaa! ja En vaan osaa! II

Olen kirjoittanut sarjakuvasta viimeksi marraskuussa 2011. Muistan etäisesti tämän tuskaisen tunteen edelliseltä 365-kilpajuoksuvuodeltani: luen sarjakuvaa ja mietin samalla stressaantuneena, mitä ja miten hitossa siitä voi mitään kirjoittaa. Sarjiksia on kiva lukea välipaloina vaikka bussissa tai väsyneenä illalla. Tykkään kuvan ja tekstin yhteisleikistä ja siitä, että sarjakuvia on niin helppo lähestyä. Miksi niistä on niin älyttömän vaikea keksiä sanottavaa? Onhan elokuvissakin periaatteessa kyse kuvan ja sanan yhteydestä. Näitä sarjiksia lukiessani sain oivalluksen! Suurin osa sarjakuvista jotka olen lukenut ja kirjoittanut niistä blogiini, ovat koostuneet useasta erillisestä tarinasta tai sadoista stripeistä, joilla ei ole varsinaisesti yhteyttä toisiinsa. Pyrinkin siis jatkossa lukemaan sarjakuvaromaaneja, joissa on alusta loppuun jatkuva tarina - silloin voin vähintäänkin kirjoittaa juonesta.

No niin. Milla "Kiroileva siili" Paloniemen En vaan osaa -albumit perustuvat hänen sarjakuvablogiinsa ja käsittelevät nuoren sarjakuvapiirtäjän arkea. Piirrosjälki on suttuisempaa ja lennokkaampaa kuin Paloniemen muissa sarjakuvissa, joten bloggausvaikutelma välittyy kirjojenkin sivuilta. Mitään suurempaa pointtia, juonta tai opetusta ei yleensä sivun mittaisissa sarjiksissa ole, vaan tapahtumat ovat hyvin arkisia, sellaisia jotka voivat sattua kenelle tahansa. Paloniemen alter ego Norpatti muistuttaa paljon Nemiä saadessaan hassuja kännipäähänpistoja ja innostuessaan kaivinkoneista kuvitellen ne dinosauruksiksi. Norpatin arkea värittävät myös poikaystävä ja Veera-koira.

Kakkosalbumissa päähenkilö jakautuu kahdeksi - etusivulla esitellään erikseen Norpatti ja Milla. Kun Norpatin kerrotaan olevan äänekäs, energinen, rohkea ja sosiaalinen, Milla puolestaan esittäytyy araksi, vakavaksi, sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi. Hahmot on piirretty aivan eri tavoin, Norpatti värikkäänä ja teräväviivaisena, Milla hempeästi pehmein viivoin lyijykynällä. Kakkosalbumissakin seikkailee enimmäkseen Norpatti, mutta mukana on muutama sivu, joilla Milla pohtii vakavampia teemoja kuten aikuisuutta ja yksinäisyyttä.