perjantai 18. helmikuuta 2011

Tornit sortuvat

44. kulttuuriteko 16.2.2011
World Trade Center (2006) 

Annoin tämän dvd:n avomiehelleni joululahjaksi vuonna 2009 ja kesti yli vuoden ennen kuin saimme sen katsotuksi. Ei olisi kannattanut odottaa, sillä tämän vuoden aikana leffa paisui mielessäni myyttiseksi fantasiaksi, joka vaikutti jäävän toteutumattomaksi haaveeksi. Toissailtana kun sain miehen viimein taivuteltua katsomaan elokuvan, odotin suunnilleen paratiisin porttien aukeavan. Pettymys oli melkoinen. Odotin vähintäänkin perinteistä katastrofielokuvaa, mutta sankarit jäivät heti leffan alussa raunioihin jumiin ja pysyivät siellä kyyneleiseen loppuun saakka. Leffan kuluessa seurattiin lisäksi uskovaisen merijalkaväen miehen matkaa kutsumustaan toteuttamaan ja kotona odottavien vaimojen piinaa ja epätietoisuutta. Kaipa tässä oli pointtina se, että jokaiseen onnettomuuteen mahtuu myös muutama onnellinen loppu. Nicholas Cagen viikset häiritsivät katsomiskokemusta ehkä enemmän kuin mikään muu. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen mieluummin United 93 -leffaa, joka oli aikoinaan ehdolla myös kahdessa Oscar-kategoriassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti