Virallinen Pehmolelu-Oscar menee Tuhti-karhulle!

43. kulttuuriteko 15.2.2011
Toy Story 3 (2010) 

Pahoittelut päivittämättömyydestä. Joskus tyhjän ruudun kammo ottaa ylivallan.

Mahtaa olla melko harvinaista, ellei jopa ennenkuulumatonta, että jatko-osan(n jatko-osa) on ehdolla parhaan elokuvan Oscarin saajaksi. Harvinaista on sekin, että animaatioleffa on ehdolla kyseisessä kategoriassa. Käsittääkseni näin on tapahtunut vain kerran aiemmin, kaksikymmentä vuotta sitten, kun Disneyn Kaunotar ja hirviö oli ehdolla. Se onkin kyllä aivan mahtava leffa täynnä jännitystä ja romantiikkaa. Toy Story 3 ei alkuunkaan vedä sille vertoja, mutta vertailu ei tässä tapauksessa olisi kovinkaan perusteltua.

On aina mukavaa kun kirjailija tai ohjaaja (tms.) palaa pitkän ajan jälkeen vanhojen tuttujen hahmojen pariin. En tiedä miten monia ensimmäisen ja toisen lelutarinan katsojia leffa on vielä jaksanut innostaa. Ongelmana tässä on se, että kahden ensimmäisen leffan katsojat ovat kasvaneet ulos kohderyhmästä. Nykyiseen kohderyhmään kuuluvat lapset eivät ole ykköstä ja kakkosta nähneet ja nykyteknologian näkökulmasta ne voivat vaikuttaa jo vähän kököiltä. Ehkä. Toy Story 3 on kuitenkin osoittanut, että tällaiset esteet ovat voitettavissa. Osaltaan asiaan on varmaan vaikuttanut animaatioleffojen nousu ihan varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi nuorten aikuisten leffailtoihin viime vuosien aikana. Vielä silloin kun minä olin nuori (!) oli epäcoolia katsoa piirrettyjä enää yläasteella, mutta ehkä animen ja Pixarin voittokulku ovat muuttaneet asioita.

Elokuva itsessään kommentoi jokaisen koko trilogian katsoneen nuoren aikuisen tähänastista elämää ja tietystä ryhmästä uloskasvamista. Andy, joka ykkösessä ja kakkosessa oli pieni poika, on kolmannessa stoorissa lähdössä collegeen. Lelut tekevät epätoivoisia yrityksiä saadakseen Andyn leikkimään heillä, mutta 17-vuotiasta ei ihan helposti huijata. Alkaa pohdinta siitä, mihin lelujen olisi parasta siirtyä viettämään eläkepäiviään. Vaihtoehtoja ovat kaatopaikka, ullakko ja päiväkoti. Woodylle tarjoutuu myös mahdollisuus lähteä Andyn mukana collegeen, mistä hän on aina haaveillut, mutta tämä vaihtoehto tarkoittaisi ikuista eroa muista leluista. Kuten arvata saattaa, seuraa armotonta kohellusta.

Vanha jengi koolla taas!

Lelut päätyvät ensin päiväkotiin, jota hallitsee leppoisan oloinen pinkki nalle. Päiväkoti vaikuttaa paratiisilta, jossa leluilla leikitään joka päivä ja saatavilla on kaikkea niin paljon kuin lelu ikinä voi haluta. Päiväkodin pimeä puoli valkenee kun sisään rynnistävät kaikista pienimmät lapset, jotka eivät osaa ollenkaan leikkiä, vaan survovat, hakkaavat, kuolaavat, paiskovat, tunkevat ja liiskaavat leluja niin, että he ovat päivän päätteeksi valmiita mihin tahansa muuhun kuin päiväkotielämään. Vaan päiväkodista ei noin vain päästäkään pois! Pinkki nalle paljastaa todellisen karvansa, eikä asiaa auta edes se, että eri leirejä edustavat Barbie ja Ken ovat löytäneet toisensa. Lisää armotonta kohellusta.

Asiat ratkeavat suunnilleen parhain päin. Woody ja Andy joutuvat tekemään vaikeita valintoja ja edessä on joka tapauksessa jäähyväisten jättö lapsuudelle. Pinkin nallen kohtalo on lastenleffaksi aika julma, mutta mitäs oli niin ilkeä! Nallea toisaalta kohdeltiin aikanaan väärin ja hänet korvattiin uudella alta aikayksikön. Tuttavapiirini kokemuksista olen oppinut, että tällainen voi aiheuttaa ahdistusta, josta ei ilman vuosien terapiaa selviä. Niinpä Pixar olisi voinut olla Tuhti-karhulle vähän kiltimpi. No, ehkä hän saa terapiaa aikuisille suunnatussa nelososassa muutaman vuoden päästä? Ilkeydestään huolimatta Tuhti oli lempihahmoni ihanan lyllerryksensä ja leppoisan puhetapansa ansiosta. (Ehkä myös pinkkiys vaikutti asiaan.) Ekstroissa oli mielenkiintoista selvitystä siitä, kuinka pehmolelu saatiin tallustelemaan niin uskottavan näköisesti. Metroseksuaali Ken ja blondimyyttejä kumoava Barbie olivat uusina hahmoina ihastuttavia. Mukana vilahtelee myös Totoro-pehmolelu, jolla ei tosin ole tässä leffassa repliikkejä.

Uudet tulokkaat

Harmittaa vähän, että en tajunnut katsoa ekstrana olevaa Day & Night -lyhytelokuvaa, joka on sekin Oscar-ehdokkaana parhaan animaatiolyhytelokuvan kategoriassa (kuten myöhemmin selvisi). Nyyh.

Toy Story 3 on ehdolla seuraavissa Oscar-kategorioissa:

• Paras animaatioelokuva
• Paras musiikki (original song): We belong together
• Paras elokuva
• Sound editing - keksityltä kuulostaa tämäkin
• Paras käsikirjoitus (adaptoitu)

Jos nyt veikkailemaan lähtisin, mikä ei liene tällä kokemuksella kovin viisasta, uskon, että leffa voisi hyvinkin voittaa parhaan animaatioelokuvan Oscarin, mutta ehkä ei parhaan elokuvan Oscaria. Luottamukseni Black Swaniin on aika vahva, mutta ylihuomenna nähtyäni sen tiedän enemmän.