Petteri Tikkanen: Kanerva ja kirottu lokki (2008)
En tykännyt. Vaaleansininen väritys ainoana värinä kaikilla sivuilla ärsytti eikä piirroksissa ollut samaa eloisuutta kuin Kanerva ja yks juttu -albumissa. Kanerva on kettuuntunut kun hänen paras kaverinsa Eero menee mökille ja päättää ylittää järven ankkauimarenkaan avulla. Matkalla kirottu lokki puhkaisee renkaan ja Kanerva löytää järven ainoan karin ja jussipaitaisen äijän, joka paljastaa "majavanpesästä" löytyvän polkuveneen, jolla Kanerva jatkaa matkaa. Mutta kuka korvaa kaikki ne tunnit, jotka he ovat Eeron kanssa vakoilleet olematonta majavaa, häh? Meininki on ihan uskomattoman surrealistista ja puhetta on edelliseen lukemaani Kanerva-albumiin verrattuna vähän, mikä teki lukukokemuksesta enemmänkin kuvienkatselukokemuksen. Takakannessa lukee: "Tarinasta kumpuavat kalevalaiset kaiut haukineen ja ikuisine vesineen." Mmm. Joo, ehkä. Jos tuntisi Kalevalaa vähän paremmin.
37. kulttuuriteko 10.2.2011
Petteri Tikkanen: Eero (2009)
Liekö sitten johtunut siitä, että tässä albumissa tehosteväri on vaihtunut pinkiksi (no ei johdu!), mutta Eerosta tykkäsin ihan oikeasti. En ole yllättynyt, että Tikkanen voitti juuri tästä albumistaan Sarjakuva-Finlandian (joskin olin yllättynyt sellaisen olemassaolosta). Kuvissa on taikaa ja särmää ja nuoren miehen maailmaan pääsee kurkistamaan kunnolla. Kanerva on venähtänyt pituutta ja kasvattanut tissit, jotka hämmentävät Eeroa syvästi. Kanerva ei enää leiki pätkä-Eeron kanssa lasten leikkejä vaan hengailee nyt isojen tyttöjen kanssa. Eero yrittää pitää ystävyydestä kiinni samalla kun kiinnostuu Korkeajännitysten myötä sota-ajasta ja haikailee koviksempaa olemusta. Kanerva sulaa ja lämpenee vähän, kunnes sitten kuumenee liikaakin ja Eero jättää lapsuudelleen roihuavat jäähyväiset. Ihan mainio albumi.
38. kulttuuriteko 10.2.2011
Your Brilliant Plan @ Yo-talo, Tampere
Oi voi, kylläpä muistuivat armaat lukioajat mieleeni kun talsin väsymyksestä nuupallani leima kädessä luennolle tänään. Erona tilanteessa oli se, ettei kukaan potkinut minua hereille vaan vääntäydyin aivan itse ylös sängystä sipsien, mehun ja hyvän omantunnon siintäessä sieluni silmissä.
Eilen oli lukupiiripäivä ja ulkoistauduimme koko porukka turvallisen Montun syleilystä Yo-talolle katsastamaan pitkäaikaisen jäsenemme poikaystävän bändiä. Saapuessamme paikalle lopettelemassa oli Idiomatic ja YBP:n jälkeen ehdin kuulla vielä hetken verran Original Heteroesia ennen vikalle bussille kipitystä. Yritin mietiskellä mitä olisin wannabe-musiikkitoimittaja-aikoinani kirjoittanut keikasta, mutta mielessä löi tyhjää. Tykkäsin kuitenkin bändistä taas, enemmänkin kuin viime kerralla, koska nyt tunnistin jo pari biisiä. Jos MySpace suostuisi toimimaan koneellani nyt niin kuin kunnolliset nettisivut, linkittäisin tähän biisin Lightyears away, joka sai muiltakin lukupiiriläisiltä kannatusta. Mikäli lukijoiden tietokoneet ja internetit toimivat paremmin yhteistyössä ihmisten kanssa, voivat he halutessaan mennä itse etsimään biisiä. Klik klik.
Ps. Otin vastaan äreää kritiikkiä "halventavasta suhtautumisestani" scifiin. Lupaan palata tähän asiaan ja tieteisfiktion syvemmän olemuksen pohdintaan jahka saan juuri nyt lukemani scifi-kirjan päätökseen. Lupaan myös vastedes olla ahdasmielisesti dissaamatta kokonaisia genrejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti