Mainio vuosi (A Good Year) (2006)
Englantilainen Peter Mayle muutti muinoin vaimoineen Provenceen ja kirjoitti Ranska-kulttuurishokistaan läjäpäin kirjoja, joista tuli supersuosittuja ja jotka poikivat mm. televisiosarjan ja tämän leffan. Luin kirjan Vuosi Provencessa ollessani ensimmäistä kertaa Etelä-Ranskassa ja sillä oli silloin oma tunnelmallinen arvonsa matkakirjana. Jatko-osan lukeminen kotosalla ei kuitenkaan enää onnistunut, sillä kirjat ovat melko tapahtumaköyhiä ja keskittyvät kuvailemaan ranskalaista mielenlaatua ja ruokaa juomista puhumattakaan.
Mainio vuosi -leffan tapahtumat ovat melko ennalta-arvattavia. Max on pörssimeklari(?), joka tekee rahaa kieroilemalla ja viettää villiä poikamieselämää. Äkkiä hän perii viinitilan Provencesta ja yrittää mahdollisimman nopeasti päästä siitä eroon, mutta matkaan tulee mutkia ja hän ehtii rakastua ranskalaiskaunottareen kunnostaessaan rapistunutta kartanoa. Viettäessään tilalla aikaa hän kokee lapsuutensa parhaat kesät uudelleen ja muistelee kuollutta setäänsä. Edessä on valinta rahan ja elämän välillä.
Maisemat ovat niin kauniita että kipeää tekee ja Provencessa sadekin muuttuu romanttiseksi kokemukseksi. Leffasta tulee vahvasti mieleen Joanne Harrisin kirja Kesäviiniä. Siinä toinen brittikirjailija, joka on hurmioitunut Ranskasta ja löytää sieltä loputtomasti tarinoita, toiset parempia ja toiset heikompia.
Tykkäsin paljon siitä, että tässä leffassa on oikeasti käytetty ranskalaisia näyttelijöitä. Marion Cotillardiin ei voi olla ihastumatta kiihkeänä sähikäisenä, johon Russell Crowe rakastuu. Ranskalaisuuden syvin olemus kiteytyy hänen repliikkiinsä: "Jos joku valittaa, muista että Ranskassa asiakas on aina väärässä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti