Scream (1996) ja Scream 2 (1997)
Nämä leffat ansaitsisivat ehkä enemmänkin huomiota, mutta olen Oscar-gaalan jäljiltä niin naatti, että kirjoitan ne vain nopeasti pois alta. Ensimmäinen Scream oli yllättävän mukava katsella, sillä se on itsereflektiivinen ja kommentoi olemuksellaan koko kauhuleffojen genreä. Toinen oli itse asiassa vielä mukavampi katsella ja siinä oli suolistuksen lisäksi enemmän metafiktiivisiä pohdintoja, ennen kaikkea siitä, voiko jatko-osa olla parempi kuin alkuperäinen. Mielestäni Scream 2 onnistuu tässä päämäärässä aika hyvin. Leffan alussa ollaan Screamin tapahtumista tehdyn elokuvan ensi-illassa. Siellä tapahtuvat ensimmäiset murhat ja kohtaus on herkullinen, koska sali on täynnä Scream-naamareihin ja viittoihin pukeutuneita tyyppejä, ja katsojat pitävät murhia vain mainostempauksena. Pian Courtney Cox, joka on ihan uskomattoman timmi näissä leffoissa, keksii, että murhaaja yrittää kopioida Screamin murhien kulkua. Ja taas Neve Campbellia viedään.
Molempien elokuvien loppukohtaukset eli se pahin splätterivaihe ovat niin uskomattoman huonoja ja naurettavia, että niitä ei oikein voi pitää edes parodiana. Enimmäkseen kuitenkin tykkäsin näistä. Vaikka täytyy sanoa, että TV Viidellä näytetään enemmän mainoksia kuin millään muulla kanavalla, ihan varmasti.
 |
| Drew Barrymoren suolistus aloitti koko Scream-ilmiön. |
| Jatko-osassa nähdään 90-luvun unohtumatonta hiusmuotia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti