Tähtilampun alla (1997)
Huh, sain vihdoin tämän tuskaisen taipaleen päätökseen. Elin sellaisessa harhaluulossa, että olisin katsellut tämän kymmenosaisen Antti Jokisen ohjaaman sarjan yhden viikonlopun aikana, mutta projekti venähtikin kolmen viikon mittaiseksi. Muistaakseni katselin tätäkin sarjaa pienenä telkkarista, mutta luulisin nyt, että tämä ja Sydän toivoa täynnä ovat sekoittuneet mielessäni samanlaiseksi sekamelskaksi kuin Rakastan sinua ikuisesti ja Minkä taakseen jättää. Toisaalta ymmärrän, miksi olen saattanut tykätä tästä pienempänä. "Visuaalisesti kaunis kuvaus" jota takakannessa mainostetaan on varmasti ollut lapsen silmille hyvän näköistä ja aikuisten maailma on näyttäytynyt mukavana ja leikkisänä paikkana, jossa kaverit asuvat saman katon alla ja kaikki huolehtivat toisistaan. Toista on todellisuus. Sarjaa pitäisi katsoa aurinkolasit päässä juuri tuon visuaalisesti häikäisevän kuvauksen takia, jossa valoa pursuu mitä kummallisimmista paikoista joka kuvassa ja maailma näyttää keltaiselta.
Luimme lukupiirissä viime vuonna sarjan käsikirjoittajan, Kata Kärkkäisen (nyk. Katariina Souri), kirjan Kahdeksas huone. Se oli ensikosketukseni naiseen, jonka ammattia en pitkään aikaan edes tiennyt alastonkuvien ja kohujuttujen takaa. Kirja oli positiivinen yllätys ja Tähtilampusta voi helposti bongata samoja teemoja kuin kirjasta. Nuori nainen joutuu molemmissa yliluonnollisen pauloihin ja alkaa pakkomielteisesti penkoa menneisyyttä, minkä seurauksena hän näkee jopa aaveita.
Kahvila Tähtilamppu sijaitsee kerrostalossa, jonka venäläinen arkkitehti on suunnitellut rakastajattarelleen Sabinalle. Sabina on kahvilanomistaja Lindan isoäiti, joka on elänyt mystisen elämän Ranskassa ja kuollut hämärissä olosuhteissa. Annika (Laura Malmivaara ensimmäisessä roolissaan) tupsahtaa Ruotsista keskelle kerrostaloelämän arkea ja alkaa kirjoittaa Sabinan elämäkertaa. Sabinan salaisuudet paljastuvat vähitellen, mutta ovat olleet kiinnostavia korkeintaan 90-luvulla, jolloin prostituutiolla ja lapsen hylkäämisellä saattoi vielä olla jotain shokkiarvoa. Annika muuttaa filosofisen maailmanpelastajan, radiotoimittajan ja dokumenttiohjaajan luo ja pian kaksi vapaata sielua ryhtyy monimutkaiseen suhteeseen, jossa pakoonjuokseva osapuoli vaihtelee. Heidi ja Sampo ovat peruspariskunta, vakaita ja keskiluokkaisia, jotka yrittävät hankkia lasta. Eerik ja Linda juhlivat sarjan ensimmäisessä jaksossa 50-vuotishääpäiväänsä ja ovat isä- ja äitihahmoina samassa talossa asuville nuorille. Eerik puhuu kameralle joka jakson alussa ja Lindalla on noidan kykyjä. Pääsääntöisesti jaksot rakentuvat niin, että Tähtilamppuun pölähtää joku vieras ihminen, joka sekoittaa asukkaiden päivän jollain lailla elämänkohtalostaan kertoillessaan. Loppujen lopuksi aika yhdentekevä sarja. Ärtymystäni lisäsi hyvin paljon jatkuva J. Karjalaisen ja Eppu Normaalin biisien renkuttaminen, sillä enimmäkseen en siedä kumpaakaan niistä.
Pakko sanoa, että Katariina Souri on melkoisen mielenkiintoinen persoona. Lukekaa vaikka Wikipediasta. En kyllästytä yksityiskohdilla, mutta entisessä alastonmallissa, joka on kokeillut laulajanuraakin, tullut tunnetuksi käsikirjoittajana ja kirjailijana, toimii taidemaalarinakin ja on kaiken lisäksi ollut Mensan jäsen ennen kuin erosi siitä itse, on jotain kiehtovan ristiriitaista.
 |
| Kata Kärkkäinen ensimmäisenä suomalaisena playmatena vuonna 1988. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti