Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät: Kaivattu (2006)
Suom. Paula Takio
Mittavan kirjasarjan ensimmäisen osan alkuasetelma on tämä: viiden hengen kaveriporukan "pomo" Alison on mystisesti kadonnut. Alison on ollut klassinen karismaattinen ja julma johtaja, joka on saattanut alamaisensa tekemään asioita, joita he myöhemmin katuvat. Alisonin katoamisen jälkeen muu porukka on hiljalleen hajonnut kaikkien salaisuuksiensa painon alla. Kolme vuotta katoamisen jälkeen tapaus on jo melkein unohtunut kaikilta, kun tytöt tahoillaan alkavat saada tekstiviestejä ja sähköposteja salaperäiseltä A:lta, joka vaikuttaa tietävän kaikkien synkimmät salaisuudet, jotka vain Alison on tiennyt. Mysteeriviestit muuttuvat pian pelottaviksi, sillä A uhkaa paljastaa kaiken. Kaivattu keskittyy lähinnä sarjan päähenkilöiden esittelyyn ja kirjan lopussa vanha kaveriporukan jäljelle jääneet jäsenet löytävät uudelleen toisensa. Arvoitukset eivät juuri ensimmäisessä osassa ratkea.
Kiinnostuin Valehtelevista viettelijöistä (Pretty Little Liars) ensisijaisesti tv-sarjana, jota jossain kuvailtiin Täydellisten naisten nuorisoversioksi. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi hankkia sitä käsiini telkkarista katsomisesta puhumattakaan, joten tartuin tilaisuuteen tutustua ideaan kirjasarjan ensimmäisen osan kautta. Luettuani sen loppuun selvitin, että kirjasarjaan on kirjoitettu jo 15 osaa ja päätin suosiolla luovuttaa Kaivatun jälkeen. Ikävästi lukiessa tuntui siltä, että taidan olla vähän liian vanha tällaiseen...
...ja toisaalta ihmettelin lukiessani, mikä oikein on alun perin kirjasarjan kohderyhmä ja minkä ikäisiä tytöt ovat olevinaan. Olen joskus aiemmin kirjoittanut täällä siitä, kuinka eräät suomalaiset nuortenkirjailijat sievistelevät seksijuttujen kanssa kuin vanhat tädit ja etäännyttävät siten teoksensa niiden kohderyhmästä. Olen varmaan itse muuttunut huomaamattani sellaiseksi tädiksi, sillä Kaivattua lukiessani silmäni laajenivat aivan päinvastaisesta syystä. Jotenkin tuntui kovin nuortenkirjaan sopimattomalta, että lukioikäinen tyttö iskee miehen baarista ja painelee tämän kanssa vessaan "pikaiselle". Samoin suuni suorastaan loksahti auki kohdassa, jossa toinen tyttö - vielä hikipinkona tylsimyksenä tunnettu - tarjoaa ihan viattomasti paljasta takapuoltaan siskonsa poikaystävälle, jotta tämä voisi avuliaasti levitellä sille kylmägeeliä.
Jo kirjasarjan ensimmäisestä osasta huomaakin, että sarjaa on kirjoitettu televisioon tähdäten. En osaa sanoa miksi, mutta tv-sarjoissa tällainen yliseksuaalisuus ei yleensä ole näin silmiinpistävän häiritsevää. Kaivattu toi vahvasti mieleeni Gossip Girlin, josta myös luin joskus pari ensimmäistä osaa ja jossa on samankaltainen idea: joku tuntematon vaikuttaa tuntevan kaikkien salaisuudet ja koko homma kietoutuu sen mysteerin ympärille, kuka tuo tuntematon on. Täydellisiin naisiin löytyy toki myös yhtymäkohtia: molemmissa sarjoissa viiden hengen kaveriporukasta on yksi poissa ja muilla kammottavia yhteisiä salaisuuksia. Uskonkin yhä, että Valehtelevat viettelijät voi tv-sarjana olla vallan viihdyttävä. Koko kirjasarjan lukemiseen ei toivottavasti kukaan yli 16-vuotias tuhlaa aikaansa, sillä sen kirjalliset ansiot ovat olemattomat.
Minä sorruin katsomaan tätä tv-sarjana, ja juu, en ole todellakaan kohderyhmää, kolmekymppiä jo plakkarissa. Sarjana mielestäni Valehtelevat viettelijät on kohtuullisen tylsä. Ihanaa Mr. Fitziä (?) näytelleen komistuksen takia jaksoin sinnitellä ensimmäisen kauden loppuun. Mutta mitääänhän ei selvinnyt! Hitsi, luulin, että A:n henkilöllisyys selviää ja voin jättää sarjan siihen, mutta eipä selvinnyt. Äh, pitääköhän googlettaa, kun tuskin jaksan sarjaa enää seurata. Mielestäni vertaus Täykkäreihin on typerä (ei sinun, vaan yleisesti =D) ; joo, muutama yhtymäkohta löytyy, mutta Täykkärit oli oikeasti hauska ja kiinnostava, VV ei ole kumpaakaan. Kirjat jääköön hyllyyn... =D
VastaaPoistaHeh. Viime yönä tää sattui just sopivasti tulemaan telkusta ja katsoin sitten mielenkiinnosta yhden jakson. Vaikutti kyllä ihan ookoolta sarjalta, mutta tajusin jo yhdestä jaksosta että salaisuudet aukeaa tosi hitaasti. Hoksasin aika suuriakin eroavaisuuksia kirjaan, joten on mahdollista että sarja on himpun verran parempi. Harmi vaan että tsekatessani Wikipediasta kirjojen lukumäärän sattui jo henkilökuvauksesta silmiini se tärkein ratkaisu eli "kuka A on"... Tuskinpa se ihan heti tv-sarjassa selviää. Mikä siinä sen jälkeen olisi pointti?
PoistaTäykkärit on loistava, tuskin sille aidosti varteenotettavaa vertailukohtaa ihan heti löytyy. :)