Hyvä lukupiirikirja: Riippuu lukupiirin luonteesta, mutta esimerkiksi Magnus Millsin Ei mitään uutta idän pikajunasta (58. kulttuuriteko) ja W. Somerset Maughamin Näyttelijätär (101. kulttuuriteko) ovat olleet erityisen toimivia omassa lukupiirissämme.
Renate Dorresteinin Lainaa vain: Hyvä kirja, kannattaa lukea, mutta Kivisydän on vielä parempi. Oma arvioni kirjasta löytyy tästä.
Koskenranta: Teinien suosima dokailupuistikko Tammerkosken rannalla.
Kaikki Nanna-sarjakuvan Nannan lesbouteen liittyvät tiedustelut: Henkilökohtaisesti tulkitsen asian niin, että kyllä Nanna ja Ritu ovat lesboja. Sitä ei eksplikoida selvästi, mutta useassa ruudussa parin välillä leijuu sydämiä ilmassa siihen malliin, että teoriaa voidaan pitää ihan pätevänä. Mutta tekeekö tämä Ritusta eläimiinsekaantujan?
"Rippijuhlat tyttö ei halua mekkoa lesbo": Se, että tyttö ei halua rippijuhliin mekkoa, ei automaattisesti tarkoita, että hän olisi lesbo. Luultavasti tyttö ei halua mekkoa siksi, että sinä haluat hänen laittavan mekon. Sellaista se teini-ikä on.
"Tyttöystäväni yllätti minut katsomasta pornoa": Ihan totta, en tajua miten tälläkin haulla voi päätyä blogiini! En voi valitettavasti auttaa, mutta parisuhteen julma ohjenuora on tämä: Älä tee sellaista, mitä kumppanisi ei halua sinun tekevän. (Tai yritä saada hänen päänsä kääntymään.)
"Tissien nimitykset": Erittäin suosittu hakusana. Näitähän riittää: hinkit, munkit, daisarit, bosat, buubsit (käytetty mm. Salkkareissa), utareet, pulleat purjeet, tissit, tisut, rinnat, rintavarustus, kannut, melonit, läpyskät...
Ja sitten taas asiaan.
113. kulttuuriteko 5.5.2011
Gabriel García Márquez: Muistojeni ilottomat huorat (2004)
suom. Matti Brotherus
Kirjoittaessani vähän aikaa sitten kirjallisuusesseetä sain tietää, että suomentajan nimi täytyy tekijänoikeussyistä mainita kun viitataan suomennettuun teokseen. Niinpä yritän muistaa merkitä sen jatkossa, sillä tekijänoikeus on tärkeä juttu, joka takaa taiteilijalle elannon. Tekijänoikeuspäivää vietettiin juuri ennen Vappua.
Eräs lukupiirimme jäsenistä tapaa aina valita tietynlaisia kirjoja: tylsiä, vaikeita, sellaisia joita ei saa mistään, ei-fiktiivisiä tai muuten niin kamalia, ettei hän usein edes itse pääse niitä loppuun. Pidättelemme aina henkeä kauhistuneina hänen valintavuorollaan. Tällä kertaa hänen valintansa oli tämä kyseinen kirja, ja valinta oli sikäli onnistunut, että kirjassa on vain sata sivua. Jos tässä kirjassa olisi ollut esimerkiksi kolmesataa sivua, en olisi luultavasti päässyt loppuun. Ehdin tämän sadan sivun aikana nukahtaa sänkyyn ainakin viidesti ja välillä oli aika hankalaa pysyä perässä. Tapahtumia ei hirveän paljon ollut, ja juuri siksi oli vaikea hahmottaa, mikä kirjan ydinsanoma mahtaa olla.
Kirja kertoo 90 vuotta täyttävästä lehtikolumnistista, joka syntymäpäivänsä aattona varaa paikallisesta bordellista nuoren neitsyen. Tyttö kuitenkin vain nukkuu ja mies tyytyy katselemaan ja koskettelemaan tätä. Pian näistä tapaamisista tulee tapa, ja aina tyttö nukkuu. Kerran tämä mumisee unissaan jotain rahvaanomaisella äänellä, mistä mies saa varmistuksen, että pitää tästä kaikkein eniten nukkuvana. Mies on ollut koko ikänsä bordellin kanta-asiakas, eikä ole tullut koskaan menneeksi naimisiin, koska ei koskaan ajatellut, että olisi jo kiire. Tähän nukkuvaan tyttöön hän rakastuu ensi kerran elämässään.
Ei herättänyt suuria tunteita puolesta tai vastaan, mutta ei kieltämättä ainakaan palavaa halua lukea kirjailijan muuta tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti