Evening (2007)
Avomieheni reissasi viikon alusta kolmeksi päiväksi Tukholmaan ja minulla piti kiirettä saada tehtyä kaikkea sitä, mitä pitää tehdä kun saa olla ihan yksin. Harmillista kyllä työni (ja muiden työt) rajoitti tätä vapautta jonkin verran. Maanantaina sain kuitenkin iltavuoron jälkeen katsottua tämän elokuvan, joka on kaikkea muuta kuin kenenkään miespuolisen kanssa katsottava leffa.
Ann (Vanessa Redgrave ja Claire Danes) makaa kuolinvuoteellaan ja hourii käsittämättömiä samalla kun tyttäret Nina (Toni Collette) ja Constance (Natasha Richardson) yrittävät saada sanomasta tolkkua ja jatkaa omaa elämäänsä. Ann hokee nimeä Harris ja etenkin Ninaa äidin mystinen menneisyys vetää puoleensa. Muistoissaan Ann palaa ystävänsä Lilan (Meryl Streep ja Mamie Gummer) hääiltaan, jonka aikana sattui ja tapahtui yhtä sun toista. Kuolinvuoteellaankin hän vatvoo vain tekemiään virheitä, vaikka tarinan opetus kaiketi on, että ainoa virhe jonka elämässä voi tehdä, on takertua menneeseen.
Leffa oli kiehtova ja toi minulle mieleen samanaikaisesti kaksi Richard Masonin kirjaa. (Masonilla ei ole mitään tekemistä elokuvan kanssa, mutta tarinat ovat hyvin samanlaiset niin juoniltaan kuin tunnelmiltaan.) Pidin aivan erityisesti Masonin kirjoista Meren huoneissa ja Muistojen huoneet (jotka eivät samankaltaisista nimistään huolimatta liity mitenkään toisiinsa). Evening oli minulle kuin noiden kahden kirjan taidokas yhdistelmä. Meren huoneissa -kirjan alussa vanha mies kertoo juuri tappaneensa vaimonsa ja istuu sitten alas kirjoittamaan siihen johtaneita tapahtumia paperille. Nuoruus on täynnä samankaltaisia kummallisia ihmissuhdekiemuroita kuin Annin ja Harrisin nuoruus tässä leffassa. Muistojen huoneet -kirja taas kuvaa taitavasti vanhan naisen pikkuhiljaa etenevää dementiaa ja harhoja joita se aiheuttaa. Suosittelen molempia lämpimästi.
77. kulttuuriteko 20.3.2011 (uusinta 17.5.2011)
Bridget Jones - Elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary) (2001)
Seuraavana iltana meillä olikin sitten ystävieni kanssa pyjamabileet ja jatkoimme tyttöelokuvien viitoittamalla polulla katsellen molemmat Bridget Jonesit. Koska katsoin ensimmäisen jo kerran tänä vuonna, en tietenkään nappaa siitä kulttuuritekoa enää. Alkuperäisen tekstin voi lukea tästä.
125. kulttuuriteko 18.5.2011
Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason) (2004)
Tajusin järkytyksekseni, että olin aiemmin unohtanut BJ-putkestani tämän jatko-osaleffan. Luultavasti siksi, ettei sitä ollut koskaan paikalla FilmTownissa, mistä yritin viikon ajan turhaan tuolloin vuokrata ensimmäistä leffaa. Nyt voin kuitenkin vihdoin ylpeydekseni kertoa, että molemmat elokuvat löytyvät punaisesta Benno-dvd-tornistani (joita tarvitsisin pikaisesti pari lisää).
Jatko-osa noudattelee pääpiirteittäin kirjan juonta, mutta paljon on jätetty pois ja paljon myös lisätty. Siksi leffa katsominen oli aidosti yllättävää kirjan jälkeen, vaikka olinkin nähnyt elokuvan joskus kauan sitten. (Tällaisten hömppäleffojen tapahtumat eivät vaan kertakaikkiaan jää mieleen kovin voimakkaasti.)
Bridget ja Mark Darcy ovat alussa onnellisesti yhdessä, harrastavat seksiä pari kertaa päivässä ja kirmailevat Sound of Musicin tapaan niityillä - ainakin Bridgetin mielikuvissa. Kun Mark vie Bridgetin hienoille lakimiespäivällisille avecinaan, kaikki menee kuitenkin pieleen. Markin ystävät ovat tönkköjä tylsimyksiä ja Bridget sopii kuvaan niin huonosti, että molemmat alkavat miettiä suhteen toimivuutta toiseen kertaan. Sitten Bridgetin pomo lähettää hänet Thaimaahan kuvaamaan matkailuohjelmaa exänsä Daniel Cleaverin kanssa. Eksoottisissa olosuhteissa Danielin sänky alkaa jälleen houkutella Bridgetiä puoleensa.
Paluumatkalla Sharonin lomaromanssin antama hedelmällisyysmalja päätyy Bridgetin laukkuun ja siitähän lentokentän huumekoira innostuu. Pian Bridget viettääkin aikaa kymmenien thai-tyttöjen kanssa samassa sellissä odotellen kymmenen vuoden vankilatuomion täytäntöönpanoa. Mutta herra Darcy kirmaa valkealla hevosellaan paikalle ja pelastaa tilanteen. Jos on sellainen tunari kuin Bridget, on erittäin kätevää saada lakimies rakastumaan itseensä.
Molemmissa BJ-elokuvissa Bridget on vielä paljon sekopäisempi koheltaja kuin siinä mielikuvassa, jonka kirjoista saa. Renee Zellweger tekee ihan loistavaa roolityötä, sillä tätä homssuista hahmoa on vaikea yhdistää tosielämän vaaleaan kaunottareen. Toinen ystävistäni kommentoi jatkuvasti sitä, kuinka mielipuoliselta Bridget parisuhteessaan vaikuttaa. Ja totta, tätä kohellusta täysin ymmärtääkseen pitäisi varmaan olla itse 33-vuotias ja edelleen sinkku. Toisaalta Bridgetin epäluuloisuutta ja maanisuutta selittää vähän aiempi suhde Danielin kanssa, joka osoittautui melkoiseksi lieroksi.
Bridgetin ystävät ovat molemmissa leffoissa äärimmäisen rasittavia ja heistä vaikuttaa olevan pelkkää harmia. Bridget itsekin toteaa, että ensin he yrittävät kaikki nämä vuodet saada hänet parisuhteeseen ja sitten kun hänellä vihdoin on mies, he tekevät kaikkensa saadakseen hänet jättämään tämän. Tarinan opetus lienee, ettei koskaan kannata kuunnella ystävien parisuhdeneuvoja, vaan löytää ratkaisut itse parisuhteen sisältä. Parisuhdeoppaiden rooli Bridgetin ja Markin tarinassa jäi vähäisemmälle huomiolle kuin kirjassa, mikä oli harmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti