Ps. Kuva ois kiva - TAMKin lopputyönäyttely @ TR1, Tampere
Tällaiset tapahtumat kuuluvat kyllä ehdottomasti opiskelijuuden etuihin. Euron pulittaminen tuntemattomien suuruuksien kokeellisista räpellyksistä ei tee pahaa, mutta viiden euron hinnalla harkitsisin ainakin kahdesti - ja päätyisin luultavasti ostamaan kaljaa. Mitenkään kritisoimatta tätä tai mitään muutakaan näyttelyä, harvoin saan taidenäyttelyistä sellaisia elämyksiä, joista kannattaisi pulittaa enemmän kuin pari euroa. Kuten joskus aiemmin totesin, taidekäsitykseni vastaa suunnilleen viisivuotiaan makua. Jos se on värikäs, tykkään siitä. Jos se on hienosti maalattu tai miellyttää esteettisesti silmää, se on hieno. Jos siinä on käytetty paljon pinkkiä, tykkään siitä paljon. Mark Rothkon neliöistä tulin vihaiseksi, mutta Marc Chagallin väritykityksestä iloiseksi.
Tämä näyttely pitää sisällään monenlaisia töitä. On videotykkitaideteoksia, "elokuvia", poikkitaiteellisia projekteja, tilataideteoksia, maalauksia, valokuvia ja eri tekniikoiden yhdistelmiä. Näyttely on valitettavan suppea ja töistä kerrotaan melko vähän. Näyttelystä koostettua kuvateosta selailemalla saakin melkein enemmän irti kuin itse näyttelystä. Ehkä eniten pidin työstä, jonka tekijä oli neulonut kymmenittäin vauvan töppösiä ja ripustellut niitä ympäriinsä kattoon. Kuvassa oleva teos kuuluu Karoliina Paapan Die Cut -sarjaan, jossa kiiltokuvia on yhdistelty asetelmallisiin muotokuviin. Kuvien lähtökohtana on ollut dioraama, ikkuna toiseen todellisuuteen. Pidin tästä sarjasta myös, lähinnä juuri värikkyyden ja sommitelmallisuuden vuoksi. Näitä teoksia voisin mielelläni katsella asuntoni seinällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti