Eurovision Song Contest 2011 -finaali
Tiedän, Euroviisuja ei ole alkuperäisessä määrittelymerkinnässäni määritelty kulttuuriteoksi, mutta päättelin, että se on kulttuurisesti merkittävä tapahtuma ja kuuluu samaan kategoriaan kuin Oscar-gaala. En yleensä katso Euroviisufinaalia kokonaisuudessaan samasta syystä kuin välttelen pubivisoja: se on liian masentavaa. Pubivisat saavat minut tuntemaan itseni tyhmäksi ja Euroviisut synnyttävät vihastusta, raivoa ja tunteen, että koko muu maailma on tyhmä ja Suomi aliarvostettu! Oikeastaan tarkoitukseni olikin katsoa vain Paradise Oskarin esitys, joka oli ensimmäisenä, mutta jäinkin koukkuun ja katsoin koko lähetyksen. Ja se oli ihan hauskaa - ainakin pistelaskuun asti. Useimmat biisit olivat oikeasti jammaavia ja saivat hyvälle tuulelle. Toiset taas olivat ihan selvästi tylsiä ja poissa pelistä. Muutama esitys oli ihan varma voittajaehdokas. Mutta.
Euroviisujen voittajan arvaaminen on osoittautunut aivan mahdottomaksi tehtäväksi, paljon haastavammaksi kuin Oscar-voittajien ennustaminen. Pistelaskun aikana sitä jaksaa aina yllättyä siitä, että ai niin, nämä olivatkin paras kaveri -kisat. Vähän niin kuin ala-asteella kun valittiin luokan puheenjohtajaa tai mitä tahansa toimihenkilöä. Luokan suosituin (tyttö) sai aina viran, oli kyse mistä tahansa asiasta, vaikka kaikkihan tietävät, että luokan suosituin tyttö on aina maailman pahin bitch. Oscar-palkintojenkin jaon yhteydessä on aina kuiskuteltu, että raati äänestää parhaiden näyttelijöiden pystejä kavereilleen, joilta se vielä puuttuu. Sandra Bullockin saamaa Oscaria kaiketi pidetään yleisesti todisteena tästä kaverivehkeilystä. Tämän vuoden Oscarit ennustin kuitenkin melko hyvin, eikä vastaavaa ketkuilua mielestäni ollut havaittavissa. Suurin osa Oscareista meni oikeaan osoitteeseen.
Se tässä nyt kuitenkin jäi vaivaamaan, että miksi kaikki rakastavat Ruotsia, mutta kukaan ei noteraa Suomea? Ruotsin biisihän oli ihan groovaava, mutta voi kuinka tyhjänpäiväinen. Itse asiassa se oli niin tyhjänpäiväinen, että sen oli pakko olla jopa itseironinen. Paradise Oskarin biisi oli oikeasti hyvä, mistä olin aidosti yllättynyt, ja "luomu" esitys olisi voinut pompata mukavasti esiin joltain muulta kuin aloituspaikalta.
 |
| Paradise Oskar lauloi maapallon puolesta. |
Muita suosikkejani olivat mm. Tanskan, Serbian ja Ranskan edustajat. Voittajan show oli melkeinpä liian imelä, mutta ihan hyvä biisihän sekin oli. Varsin harmillista oli se, ettei Israelin Dana International selvinnyt mukaan finaaliin, sillä vuoden 1998 voittajaviisu Diva on ehkä kaikkien aikojen paras euroviisu.
No, kaiken kaikkiaan mukana oli monta hienoa esitystä, mutta julistan Tampereen bubblin' under -viisujen voittajaksi Tanskan A Friend In Londonin kappaleellaan New Tomorrow. Kuuntele!
 |
| Azerbaijanilainen romantiikka voitti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti