Harvoin tarjolla (2008)
Tämäpä olikin varsinainen harvoin tarjolla oleva löytö! Kaksitoistaosainen kotimainen sarja kertoo fiktiivisestä Lyytinmäen asuinalueesta Helsingissä ja pureutuu niin moniin kysymyksiin, etten tiedä mistä aloittaa. Lyytinmäki on kesäparatiisi, humanistien ja kulttuurin parissa työskentelevien ihmisten idylli. Kun alueelle muuttaa lapsineen uusi asukas Kari Urpola (Kari-Pekka Toivonen), joka sattumoisin on lääkäri, siis kulttuurityöläisten seassa poikkeava, Lyytinmäen arki vierähtää radaltaan.
Alueelle puuhaillaan jonkinlaista vammaisten asuntolaa, jota paradoksaalisesti vammaisia kammoava lääkäri Urpola nousee ensi töikseen äänekkäästi vastustamaan. Ensin kaikki humanistit torjuvat vastustuksen sanomalla, ettei me tollaseen rasismiin lähdetä mukaan. Pian kuitenkin yhdelle jos toisellekin ilmaantuu itsekkäitä syitä allekirjoittaa Urpolan adressi. Vammaisten hoivapaikka joutuu perääntymään, mutta pian asukkaille selviää, että naapuriin voi olla tulossa jotain paljon pahempaa. Esimerkiksi moskeija.
Ensimmäinen jakso ei ihan vakuuttanut, sillä kaikki hahmot vaikuttivat ärsyttäviltä karikatyyreilta ja lähiöelämän raadollisuus paljastui jo kesän alun grillijuhlissa, joissa kaatuiltiin grillin päälle ja lääpittiin kilpaa naapuruston nuorinta rouvaa (Elena Leeve). Kummallista kyllä, hahmojen karikatyyrimäisyys ei lainkaan vähene sarjan kuluessa, mutta jotenkin tarinasta tulee kaikessa absurdiudessaan melkein uskottava. Siis, tällaisia ihmisiähän varmasti on olemassa.
Meininki Lyytinmäessä on todellakin uskomattoman absurdia ja juonenkäänteet ovat välilllä kuin Täydellisistä naisista, välillä taas suoraan Kauniista ja rohkeista. Urpolan väsymätön taistelu oman ja perheensä onnen eteen taas tuo väistämättä mieleen Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien.
Eräs sarjan mielenkiintoisimmista tapauksista on läheisellä "roskaväen" alueella Mosalassa asuva yh-äiti (Wanda Dubiel), jonka suurimpana unelmana vaikuttaisi olevan Lyytinmäessä asuminen. Hän yrittääkin kiipiä alueen asukkaaksi milloin kenenkin miehen reittä pitkin.
Sarja käsittelee kaiken naurettavan kohelluksen ohella vaikeitakin teemoja, kuten perheen äidin alkoholismia ja uusperheen vaikeuksia. Loppupuolella ainakin osa hahmoista kasvaa todellisen ihmisen mittoihin ja miltei uskottaviksi persooniksi.
Lisäksi on vielä mainittava, että sarjan musiikki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja nivoutui täydellisesti sarjan tapahtumiin. (Etenkin ihana Matleena Kuusniemi laulaa ihanasti aivan ihanan kappaleen, ihanaa.) Sarjaa oli myös mukavaa katsella, koska siitä välittyi suomalaisen kesän tunnelma parhaimmillaan, siitä huolimatta että välillä satoi.
Suosittelen lämpimästi tätä, mikäli aikaa tuntuu olevan liikaa käsissä, tai jos kaipaa kotimaista neulomisviihdettä. Koukuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti