Scifiä, aikamatkailua ja magiaa

Perjantaina skarppasin ja katsoin kolme leffaa, mutta eilen sain niistä vain nimet kirjoitettua. Tänään, kuten perinteisesti äitienpäivän tienoilla, pääni on niin täynnä räkää, että hyvä jos pari harmaata aivosolua siellä liikahtelee. Kirjoitan siis ihan lyhyesti perjantain leffoista ja painun sitten nenäliinakasan kanssa sohvalle.


114. kulttuuriteko 6.5.2011
Ihmisen pojat (Children of Men) (2006)

Torstaina oli taas sen verran kultturelli ilta lukupiirin kanssa, että olin perjantaina aika väsynyt ja jouduin keskeyttämään tämän ekan leffan kolme kertaa nukkuakseni päikkärit. Vika ei siis missään nimessä ollut elokuvassa, mutta keskittymiseni kärsi näistä katkoista melkoisesti. En siis oikein osaa antaa tästä mitään tyhjentävää mielipidettä. Kyseessä on kuitenkin dystopia vuodesta 2027, jolloin maailmaan ei ole 18 vuoteen syntynyt lapsia. Eräs nainen on kuitenkin kuin ihmeen kaupalla tullut raskaaksi ja Clive Owen ja Julianne Moore yrittävät suojella häntä kaikin voimin. Maahanmuuttokysymykset ovat pinnalla, valtio jakaa itsemurhapakkauksia kansalaisille ja meno on enemmän kuin toivotonta.

115. kulttuuriteko 6.5.2011
Rakkauden kohtalo (Another Day) (2001)

Shannen Dohertylla on tässä tv-leffassa vähän samanlaisia ongelmia kuin Sandra Bullockilla Pahassa aavistuksessa (Premonition, 2007). Nuori nainen joutuu melkein hukkuessaan takaisin menneisyyteen - tai sitten näkee alussa tulevaisuuteen, miten asian nyt haluaakin nähdä. Hän yrittää pelastaa miehensä kuolemalta ja kaikki pitävät häntä hulluna. Hauskana sattumana on se, että sekä tässä että Pahassa aavistuksessa näyttelee Nip/Tuck-mies Julian McMahon. Ihan toimiva, joskin ennalta-arvattava ja vähän junnaava tv-leffa. Se kieltämättä ärsytti suunnattomasti, että puolivälin jälkeen toistetaan jatkuvasti takaumia tapahtumista, jotka koko ajan mukana pysynyt katsoja kyllä vielä muistaa leffan alkupuolelta. Ja leffan sanoma on mitä kliseisin: mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voit. Carpe diem. (Ps. Doherty hengaa melkein koko leffan läpi ilman rintsikoita.)

116. kulttuuriteko 7.5.2011
The Prestige (2006)

Erittäin viihdyttävä ja hyvin otteessaan pitävä elokuva, vaikka olikin jo illan kolmas. Olin loppuun vähän pettynyt, koska olin odottanut jotain vielä mullistavampaa, mutta kieltämättä se saa aivot hieman solmuun ja juttua miettii vielä pari päivää myöhemminkin. Kaksi taikuria kilpailee toisiaan vastaan koko ikänsä ja peli menee nopeasti likaiseksi, mikä on aika ajoin melko hauskaa. Lopulta toinen taikuri turvautuu tieteeseen luodakseen jotain ennennäkemätöntä ja panee peliin jopa oman henkensä.