Postia pappi Jaakobille (2009)
Siltä varalta, että seuraava teksti vaikuttaa jotenkin kummalliselta, sanottakoon että en kirjoittanut sitä blogia vaan erästä luentopäiväkirjaa varten. Kävimme kyseisen luentosarjan aikana katsomassa tämän leffan Niagarassa ja siitä piti kirjoittaa jotain luentopäiväkirjaan. Tämä tapahtui syyskuussa ja koska en silloin älynnyt kirjoittaa mitään, jouduin katsomaan leffan tänään uudestaan. Ja uskokaa huviksenne, kyseessä ei ole sellainen elokuva jonka haluaisi katsoa uudelleen ja uudelleen, saati kirjoittaa siitä kahteen kertaan. Niinpä saatte vain leikellyn version luentopäiväkirjaräpellyksestäni. (Ja huh, nyt tämä kettujen opiskelu on oikeasti hetkeksi ohi!)
Klaus Härön ohjaama suomalainen Oscar-ehdokas on niin raastava, että itku meinaa tulla. On muuten erikoista, että amerikkalaisista elokuvista Oscar-ehdokkaiksi harvoin valikoituvat ne kaikkein masentavimmat elokuvat. Syvällisyyttä pitää olla, mutta plussaa on jos lopuksi jää käteen hyvä mieli. Esimerkiksi Kuninkaan puhe oli melko tyypillinen parhaan elokuvan Oscarin voittaja. Kuitenkin ulkomaisten elokuvien kategoriassa vaikuttavat aina kilpailevan maailman masentavimmat elokuvat, hyvänä esimerkkinä viime vuoden ehdokas Biutiful. Tässä mielessä Postia pappi Jaakobille on aika perinteinen Oscar-ehdokas ja ennen kaikkea hyvin suomalainen elokuva.
Elinkautisvanki Leila armahdetaan ja koska hänellä ei ole paikkaa minne mennä, hänet järjestetään töihin sokean pappi Jaakobin avustajaksi. Leilan tehtäviin kuuluu lukea ääneen Jaakobille saapuneita kirjeitä, etupäässä esirukouspyyntöjä, ja auttaa vastaamaan niihin. Leila ei kummemmin työstä perusta ja nakkaa osan liiallisesta kirjetulvasta kaivoon. Mutta kun tulva tyrehtyy, Jaakob masentuu, eikä Leila kestä sitä. Jaakob oivaltaa, ettei hän ole olemassa ihmisiä varten, vaan ihmiset häntä varten.
Elokuvan loppua voisi kai luonnehtia elämän kiertokulun mukaiseksi, ympyrän sulkeutumiseksi ja jopa jollain tapaa toiveikkaaksi. Silti, käteen ei päällimmäiseksi jää hyvä mieli.
Älkääkä nyt menkö väittämään, että sanoin tätä leffaa huonoksi! Hyvähän se on. En vaan kertakaikkiaan kestä näin masentavia elokuvia, ainakaan kahdesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti