Rakkauden haudalla

184. kulttuuriteko 22.8.2011

Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo (2008)

Valitsin tämän kirjan lukupiirikirjaksi vuorollani, koska olin ostanut sen omaksi kahdella eurolla Kirjatorilta ja sitä oli runsain määrin paikalla kirjastossa. Kaikesta päätellen romaani ei siis ole ollut ihan mieletön yleisömenestys, vaikka joku onkin keksinyt tehdä siitä leffan. Jossain määrin ymmärrän sen, sillä alkuun kirja tuntui tooooooodella pitkältä, ja oli vaikea keksiä, miten avioerosta saisi kiinnostavat 408 sivua aikaiseksi. Tykkään myös eniten kirjoista, joissa luvut ovat lyhyitä ja joka kaappaa lukemaan aina ”vielä yhden”. Tässä kirjassa oli muistaakseni vain kuusi lukua, joten lukeminen tuntui todelliselta urakalta ja kirjan joutui aina jättämään epäsopivassa kohdassa kesken.

Elokuvan trailerin nähtyäni kuvittelin tietäväni mistä kirja kertoo. Osoittautui kuitenkin, ettei se kerro pelkästään Juhanin ja Tuulan vaikeasta avioeroprosessista, vaan mukana on runsaasti sivujuonia ja rutkasti henkilöitä, jotka jotenkin ajautuvat erään avioliiton raunioille.

Kaikki alkaa siitä kun keskiluokkainen läskipersepariskunta pääkaupunkiseudulta päättää kaikkien traumojensa päätteeksi erota, mutta jäädä asumaan samaan taloon kunnes sille löytyy ostaja. Jostain syystä molemmat tulevat kuitenkin pian siihen päätelmään, että haluavat pitää talon itse, ihan vaikka vaan toisen kiusaksi. Tuula yrittää savustaa Juhania ulos tuomalla taloon rakastajan, jolloin Juhani palkkaa sutenöörivelipuoleltaan huoran esittämään tyttöystäväänsä, johon rakastuu. Ikävästi velipuoli päättää käyttää tilannetta hyväkseen ja piilottaa Juhanin luo juuri sen huoran, jota ylemmille tahoille vastaavat virolaiset sattuvat etsimään. Niinpä Juhani ja Tuula tulevat pian sotketuiksi pelottavaan alamaailman seikkailuun.

Kerronta kirjassa on aika mielenkiintoista ja siihen kestää jonkin aikaa tottua. Kertoja vaihtaa asentoa yllättäen ja jatkuvasti, hyppää hahmojen mieliin ja alkaa käyttää havaintoja kuvatessaan esimerkiksi täytesanoja, jotka sopivat kulloinkin kyseessä olevan hahmon suuhun. Tämä on aika mielenkiintoinen ratkaisu ja tuo kerrontaan eloa ja komiikkaa.

Henkilöhahmot ovat epätodellisen kummallisia kaikki omilla tavoillaan. Lisäksi kaikilla vaikuttaa olevan seksiasioiden suhteen poikkeuksellisen hyvä hajuaisti, sillä Juhani haistaa Tuulan pikkuhousuista vieraan sperman ja Wolffi vaimonsa ”lemmennesteistä” ovuloiko tämä vai ei.

Tavallaan aika piinallisen pitkä opus aika mielenkiinnottomista tapahtumista ja ihmisistä, mutta jotenkin kuitenkin imaisi mukaansa ja aika ajoin naurattikin. Ja sisältää mielestäni mitä oivallisinta suomalaisen humalan kuvausta.