Olen tällä hetkellä hyväsydämisyyteni ja vieraanvaraisuuteni (tai ehkä enemmänkin avomieheni vieraanvaraisuuden ja hyväsydämisyyden) vuoksi maanpaossa mökillä. Unohdin (tai ”unohdin”) kulttuurikirjanpitoni kotiin. Niinpä en kirjoittele kulttuuriteoista vähään aikaan etten mene laskuissa aivan sekaisin. Pyrin kuitenkin viihdyttämään lukijoitani muilla tavoin kunnes jälleen kotiudun. Parempien ideoiden puutteessa googlasin sanan "kirjahaaste", ja ryhdyn nyt toteuttamaan ensimmäistä löytämääni haastetta. Tarkoitus on kaiketi kirjoittaa joka päivä yhdestä kirjasta kolmenkymmenen päivän ajan, mutta saattaa olla että kirjoittelen ne nopeammin pois alta. En paljasta koko listaa etukäteen vaan annan lukijoideni elää jännityksessä. Let's go!
1. Paras viime vuonna lukemasi kirja
Tätä tehtävää helpottaa huomattavasti LibraryThing, jonne olen ostanut elinikäisen jäsenyyden. Olen varmaan syntyjäni kirjastotäti, koska tunnen pakottavaa tarvetta listata ja järjestelmällisesti luetteloida kaiken mahdollisen lukemani, tekemäni, katsomani, muistiinpanemani, piirtämäni jne. Aina kun olen saanut kirjan loppuun, lisään sen LibraryThingiin, annan sille tähtiä nollasta viiteen, haen sille kansikuvan jos sellaista ei ole ja asiasanoitan sen. Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi kirjoitan Hello Kitty -vihkoon kirjan nimen ja kirjoittajan. Vuoden lopussa laadin pylväsdiagrammin, josta näen, minä kuukausina olen lukenut mitenkin monta kirjaa ja sivua. (Sen värittäminen on ehkä vuoden tyydyttävin kokemus.) Lisäksi kirjoitan erilliseen lukupäiväkirjaan kirjan sivumäärän, lukemisen lopettamispäivämäärän ja lyhyen luonnehdinnan siitä. Kuulostaako hullulta? Syytän äitiäni, jolta olen perinyt tämän taipumuksen, ja joka muuten on kirjastotäti.
Asiaan. LibraryThingin mukaan viime vuonna olen antanut kahdelle kirjalle 4½ tähteä. (Viisi on todella vaikea saavuttaa, siihen on yltänyt kirjastossani vain yksi kirja.) Ne ovat Jonathan Safran Foerin Kaikki valaistuu ja Lewis Carrollin Liisa ihmemaassa. Näistä kahdesta haluan nyt nostaa esille ensimmäisen, koska se on vähemmän tunnettu kuin jälkimmäinen.
Tästäpä tulikin muuten mieleeni, että ostin senkin Kirjatorilta kahdella eurolla, mikä vahvistaa muutama päivä sitten tekemääni havaintoa, että olen ostanut todella monta todella hyvää kirjaa Kirjatorin kahden euron viikoilta. Suosittelen lämpimästi. Syy siihen, että Kaikki valaistuu päätyi moneen alennuslaariin, lienee sen "googletranslatemainen" kieli, joka oli aluksi aika raskassoutuista luettavaa. Koko ajan kieli ei toki ole sellaista ja siihenkin pääsee aika pian sisään. Lisäksi sillä on aivan omanlaistansa huumoriarvoa. Suomentajan urakka on kieltämättä ollut melkoinen.
Toivoisinpa muistavani Foerin kirjasta vähän enemmän. Muistan, että luin sen alkukankeuden jälkeen todella nopeasti, että se oli mielestäni samalla hullun hauska ja mielettömän syvällinen, että se teki minut surulliseksi ja iloiseksi, ja että olin hetken aikaa hukassa kun se loppui. Kirja on "metafiktiivinen" (en ole varma onko termi ihan oikea tähän väliin) ja sekoittaa mielenkiintoisella tavalla todellisuutta ja fiktiota perustuen kai jonkin verran kirjailijan omaan elämään. Kirjan toisen päähenkilön nimi onkin sama kuin kirjailijan. Suoraan sanoen tämän kirjan konsepti ja taustatiedot toivat alusta asti mieleeni Jonas Khemirin kirjan Montecore: uniikki tiikeri. En ole lukenut sitä (vieläkään, lusmu), mutta siitä on puhuttu pariinkin otteeseen kirjallisuuden luennoilla. Huomaatte kyllä yhtäläisyydet helposti.
En kerro enempää, koska suoraan sanoen en muista juonta kovin hyvin. Pitäisi lukea uudestaan. Hesarin arvostelu kertoo enemmän, vaikkei ihan haltioitunut olekaan. Kirjan pohjalta on myös tehty leffa, joka ei ole ollenkaan kirjan veroinen, mutta siitä huolimatta linkitän tähän trailerin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti