Haastetta peliin 2

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kolmesti

Alice Seboldin Oma taivas saattaa olla ainoa kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kolmesti (eli neljästi). Joitain äänikirjoja olen tosin kuunnellut kymmeniä kertoja nuorempana, mutta se ei ole ihan sama asia.

Oma taivas kertoo Susie Salmonista, joka hänet tavatessamme on jo kuollut. Naapurin mies on raiskannut ja tappanut hänet. Susie tarkkailee ”taivaasta” käsin perheensä ja ystäviensä elämää tragedian jälkeen ja käy takaumien avulla läpi lyhyttä elämäänsä. Tarina on sydäntäriipaisevan surullinen ja itkettävä, mutta elämän jatkumisessa on haikean kauniitakin puolia. Kaikkia perheenjäseniä oppii rakastamaan ja ymmärtämään, vaikka tapahtumat repivätkin lukijan välillä kappaleiksi. Kirjan loppupuolella on melkein scifiksi äityvä kummallinen episodi, josta en neljänkään lukukerran jälkeen ole pystynyt muodostamaan vakaata mielipidettä. Toisaalta kirjan lähtöasetelmakaan ei ole ihan realistinen ja niinpä siinä voi odottaa tapahtuvan mitä vain. Toisaalta kirja liikkuu siinä mielestäni vähän ”hyvän maun” rajoilla.

Kirja on melkein kestänyt neljä lukukertaa. Luin sen ensimmäisen (ja toisen) kerran teini-ikäisenä ja silloin ainakin oli ymmärrettävää rakastua siihen. Viimeisellä kerralla kirja ei kuitenkaan enää tehnyt ihan niin pakahduttavaa vaikutusta kuin aiemmin. Sääli, mutta voihan olla, ettei aika vain ollut silloin oikea. Lukupiirissä tämä oli hyvin pidetty kirja, vaikka yksi meistä erottautuikin yleisestä mielipiteestä ja piti sitä liian yleisöä nuoleskelevana ja kaupallisena. Totta kyllä, Oma taivas on aika helppotajuinen ja viihteellinenkin, ja varmaan se onkin löytänyt suurimman yleisönsä teinityttöjen joukosta.

Peter Jackson ohjasi Seboldin kirjaan perustuvan elokuvan, joka sai kriitikoilta melko tyrmäävän vastaanoton. Odotin sitä kauan kuin kuuta nousevaa ja traileri ja näyttelijäkattaus vaikuttivat oikein lupaavilta. Lopulta arvosteluja luettuani pelkäsin vain kamalasti, että leffa olisi ihan kamala. Ensi-illassa Finnkinon kuukauden elokuvassa oli paikalla noin kymmenen ihmistä, mistä päätellen se floppasi pahasti ainakin Suomessa. Mutta ei se ihan kamala ollut. Pitäisi katsoa se uudestaan, mutta siinä oli muistaakseni kökköyksien ohella paljon hyvääkin.