190. kulttuuriteko 30.8.2011
Niina Hakalahti: Hengenahdistusta (2004)
Niina Hakalahden esikoisromaani ei ihan yllä sitä seuranneiden tasolle, mutta paljon samaa niissä on. Kirja kertoo nykyihmisen eksistentiaalisesta ahdistuksesta, kamppailusta keksittyä kiirettä vastaan ja yrityksestä elää parisuhteessa, vaikka se kaikin puolin vaikuttaa nykyindividualisteille aivan mahdottomalta tehtävältä.
Tätä kirjaa on monesti ehdotettu yhdeksi suomalaisen chick litin harvinaisista edustajista (mm. Wikipediassa). Mielestäni se jää kuitenkin vielä melkoisen kauas Bridget Jonesista, joka kyseisen lajin taisi synnyttää. Jos unohdetaan se, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Ouluun (ei siis suureen metropoliin) ja että sen päähenkilö asuu jo avoliitossa (ei siis metsästä nälkäisenä miestä), jää monta chick litille tyypillistä piirrettä silti puuttumaan. Ensinnäkään tässä kirjassa ei käydä bailaamassa (vaan runoilloissa ja sienestämässä) eikä shoppailemassa, ei olla merkkitietoisia, ei tuskailla ulkonäkökompleksien (vaan endometrioosin) parissa, eikä päähenkilö suhtaudu elämäänsä optimistisesti vaan pikemminkin vaikuttaa kaikin puolin ahdistuneelta. Siksi kirjasta puuttuukin chick litille tyypillistä kepeyttä ja hilpeyttä.
Ai niin, mutta onhan siinä tosiaan se homopari.
Tätä kirjaa on monesti ehdotettu yhdeksi suomalaisen chick litin harvinaisista edustajista (mm. Wikipediassa). Mielestäni se jää kuitenkin vielä melkoisen kauas Bridget Jonesista, joka kyseisen lajin taisi synnyttää. Jos unohdetaan se, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Ouluun (ei siis suureen metropoliin) ja että sen päähenkilö asuu jo avoliitossa (ei siis metsästä nälkäisenä miestä), jää monta chick litille tyypillistä piirrettä silti puuttumaan. Ensinnäkään tässä kirjassa ei käydä bailaamassa (vaan runoilloissa ja sienestämässä) eikä shoppailemassa, ei olla merkkitietoisia, ei tuskailla ulkonäkökompleksien (vaan endometrioosin) parissa, eikä päähenkilö suhtaudu elämäänsä optimistisesti vaan pikemminkin vaikuttaa kaikin puolin ahdistuneelta. Siksi kirjasta puuttuukin chick litille tyypillistä kepeyttä ja hilpeyttä.
Ai niin, mutta onhan siinä tosiaan se homopari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti