185. kulttuuriteko 26.8.2011
Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (2011)
Suom. J. Pekka Mäkelä
Aivan uusi tuttavuus tämä kirjailija, mutta jotenkin kirja onnistui vangitsemaan huomioni vippilainapöydällä ja sain siitä heti niinsanotusti hyvät vibat. Tykkäsin kirjasta lopulta kovasti, sillä siinä on juuri sopivassa suhteessa hersyvää huumoria ja kaihoisaa surumieltä. Perhe, joka kaikkine monimutkaisine suhdekiemuroineen on romaanin pääosassa, sekä perheenpään kuoleman ympärille keskittyvä juonikuvio toivat mieleeni useaan otteeseen Mullan alla (Six Feet Under) -sarjan. Foxmanin perhe, kuten kaiketi kaikki perheet, painiskelee yhtä monimutkaisessa tunneviidakossa kuin Fisherin perheenjäsenet tv-sarjassa. Tunnelmaltaan kirja ei kuitenkaan ole kovin samanlainen kuin sarja, sillä useimmat tilanteet naurattavat lukijaa, olivat ne sitten romaanihenkilöille kuinka ahdistavia hyvänsä.
Foxmanin perheen isä on siis kuollut ja koko perhe kokoontuu lapsuudenkotiin viettämään juutalaista suruviikkoa, joka kahlitsee heidät saman katon alle seitsemäksi sietämättömän pitkäksi päiväksi. Judd, romaanin päähenkilö, on vastikään löytänyt vaimonsa sängystä pomonsa kanssa ja on aivan sekaisin kaikesta. Vanhojen veljeskaunojen selvittäminen ei juuri mieltä ylennä, mutta onneksi kotikylä on täynnä entisiä heiloja, joilla saattaa olla hellyyttä tarjottavana.
Perheen musta lammas Phillip yllättää kaikki esittelemällä vakituisen ja vakavasti otettavan tyttöystävän suruviikon alkajaisiksi. Maailmalle vihainen Paul pyrkii isän liikeyrityksen johtoon samalla kun tämän vaimo yrittää kaikin keinoin tulla raskaaksi. Veljesten ainoa sisar puhuu ”tavallista useammin” lastensa tukehduttamisesta heidän nukkuessaan ja perheen äiti esittelee silikonirintojaan liian avonaisissa kaula-aukoissa.
Viikon aikana vanhat rakkaudet nostavat päätään, vanhat riidat joudutaan setvimään, ja useampi kuin yksi veljeksistä onnistuu satuttamaan itsensä fyysisesti. Suurimmat yllätykset löytyvät kuitenkin Juddin tulevan ex-vaimon ja äidin taskuista.
Kirjassa tapahtuu paljon, mutta toisaalta ei mitään sellaista, millä olisi merkitystä maailmankaikkeudelle perheen ulkopuolella. Kaiken kaaoksen keskellä onnistutaan oikeasti pohtimaan myös isäsuhdetta ja uskontoa – sekä perheyksikön kaikkinaista traagista kauneutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti