74. kulttuuriteko 18.3.2011
Casa de los babys (2003)
Tosi kummallinen elokuva. Joukko naisia asustelee Etelä-Amerikassa hotellissa. Kaikki he ovat tulleet sinne adoptoidakseen vauvan, ja prosessi tuntuu venyvän ja venyvän. Aika ajoin leffassa on ihan mukavaa lomatunnelmaa, mutta enimmäkseen naiset keskittyvät haukkumaan toisiaan selän takana minkä ehtivät, eikä kukaan hahmoista tule kunnolla tutuksi. Mukana on ihan maineikkaita näyttelijöitä, kuten Maggie Gyllenhaal, Daryl Hannah ja Lili Taylor, mutta leffa jää silti aika ontoksi. Lili Taylor (Mullan alla) kävelee muuten tosi hassusti. Kiinnitin siihen huomiota jo Factotumissa, mutta ilmeisesti kyseessä ei ollut rooliin kuuluva juttu, koska sama näkyy tässäkin leffassa.
75. kulttuuriteko 18.3.2011
Valkoinen oleanteri (White Oleander) (2002)
Jouduin perjantaina, vapaapäivänäni, sellaiseen neulomisluuppiin, etten pystynyt edes raahautumaan FilmTowniin. Kun olin katsonut erään kotimaisen sarjan kaikki lainassa olevat osat loppuun, neulomani huivi oli yhä kesken, joten piti valita joku leffa, joka on niin tuttu, ettei sitä tarvitse seurata silmä kovana. Olen varmasti nähnyt tämän elokuvan kymmeniä kertoja, enkä teininä kyllästynyt siihen koskaan. Hämmästyn aina, miten lyhyt se loppujen lopuksi on, sillä tuskien taival tuntuu leffan alussa aina loputtomalta.
Astridin äiti murhaa poikaystävänsä ja joutuu vankilaan. Astrid pääsee sijaiskotiin, jossa kaikki on aluksi ihan mukavaa. Sitten Astrid kiintyy vähän liikaa sijaisäidin poikaystävään, ja juttu loppuu huonosti. Astrid joutuu karmeaan nuorisokotiin, jossa tapaa sielunveljen, mutta pian hänet temmataan uuteen sijaiskotiin. Tällä kertaa kaikki on auvoisan onnellista, mutta kun Astridin äiti pääsee käsiksi tasapainottoman sijaisäidin psyykeen, tämäkin juttu päättyy huonosti. Ja taas karmeaan nuorisokotiin, ja sieltä huonoon sijaisperheeseen, jota ei oikeastaan voi edes perheeksi sanoa. Astrid värjää hiuksensa ja asenteensa mustiksi ja joutuu lopulta selvittelemään asiansa äitinsä kanssa juurta jaksaen.
Leffa on siis kertomus vaikeasta äiti-tytär-suhteesta. Äiti on kaunis, lahjakas, voimakas ja hallitseva, ja lopulta Astrid ymmärtää, että hänen täytyy riistäytyä irti tämän kynsistä voidakseen olla oma itsensä. Näin vanhemmiten ehkä aika angstinen elokuva. Hyvän siitä tekevät kaikki loistavat naisnäyttelijät: Robin Wright Penn, Michelle Pfeiffer kauniimpana kuin koskaan, Renee Zellweger ja Alison Lohman.
76. kulttuuriteko 19.3.2011
Annan unelma (Anna's Dream) (2002)
Ihanaa kun telkkarista tulee joskus vielä tällaisia vanhan hyvän ajan tv-elokuvia. Eiväthän ne hyviä koskaan ole, mutta niissä on ihan omanlaisensa tunnelma.
Anna on halvaantunut voimisteluonnettomuudessa ja palaa leffan alussa kouluun samalle luokalle vuotta nuoremman pikkusiskonsa kanssa. Elokuvan alussa on ihan kunnianhimoista yritystä pihdata tietoa ja kertojanäänen ärsyttävyyttä lukuun ottamatta se lähtee ihan hyvin käyntiin. Harmi vaan leffassa ei oikein tapahtu mitään ja samalla siinä tapahtuu liikaakin. Ihmiset koulussa ovat käveleviä karikatyyrejä ja Annan sarkastisen hyväntuuliset sutkautukset ovat ennalta-arvattavia, eivätkä pärjää alkuunkaan Gilmoren tytöille.
Perheen muut lapset oireilevat myös eri tavoin. Nuorin pikkusisko yrittää olla täydellinen koululainen ja mahdollisimman paljon poissa vanhempiensa tieltä. Pikkuveli katsoo pornoa ja tälle pitää pitää puhuttelu. Vanhempi pikkusisko tajuaa harmikseen ystäviensä ja elämänsä pinnallisuuden ja toteaa, että olisi ollut onnellisempi, jos ei olisi sitä tajunnut. Kukaan lapsista ei osaa uskoutua vanhemmilleen ja vanhemmat penkovat poikansa huoneen ammattimaisin ottein epäillessään tämän käyttävän huumeita. Kaiken lisäksi perheen äiti kaipaa parisuhteeseen lisää säpinää, koska he eivät isän kanssa enää tappele tarpeeksi usein. Mutta lopussa lapset ja vanhemmat oppivat taas kommunikoimaan keskenään, Anna saa tanssiaisissa uuden ystävän ja vaikuttaa siltä, että perhe selviää.
Ihan okei tv-elokuva, koska mukana ei ole juurikaan pitkästyttävää sentimentaalisuutta ja näyttelijät ovat yllättävän hyviä. Eniten tässä kokemuksessa häiritsi se, että pääosan esittäjällä Lindsay Feltonilla on aivan valtavat tissit! Ne itse asiassa kiihdyttivät minut ja ystäväni mittavaan keskusteluun tissien eri nimityksistä (bosat, munkit, hinkit, melonit, daisarit, utareet...) niin että leffan katsominen meinasi jäädä toissijaiseksi puuhaksi. Samoin pohdinta mahdollisista silikoneista oli vilkasta. Kokemukseni mukaan juuri tv-elokuvissa isoja tissejä suositaan muutenkin usein.
 |
| Kuva ei edes tee oikeutta, mutta tässä munkit ovat löytämistäni kuvista parhaimmin esillä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti